1st Muddy-X South 2014

Mäntsälän muta-ajot 25.10.2014


Hoen nykyään jatkuvasti treenaamisen motivaatiopulaa; helposti sen pulan sitten aina vain kadottaa, kun on rastien hakua ja ajanottoa tiedossa.


Mäkisen Seppo innostui vihdoin rantauttamaan Muddy-X-kisaformaatin Etelä-Suomeen. Kesän alussa jo maanittelimme muta-ajoja pk-seudulle, "joo joo, järjestät vain, kyllä me sinne kuskeja tuodaan!" Pikkuisen piti vetää puheita takaisin, kun flunssa ja työt sitoivat urheilevaa naapurustoa, ja meidänkin perheessä toista tarvittiin hiekkalaatikon ympärillä pk-treeniseurana. Sovittiin, että minun vuoro osallistua, joten kerran vielä tälle kesälle telineet ja pyörä katolle ja puskia päin!


Olen itsekin kehuskellut oululaisille kavereille pk-seudun mtb-maastoilla, joten oli varsin kiva kuunnella Sepon alustusta kisaan: aluetta oli tarvinnut pienentää ja reittiä rajata Oulun mittakaavasta. Mitään tietoa ei ollut siitä, ehtisikö reittiä millään kiertää kukaan kokonaan. Itse totesin olevani käytännössä ensimmäisessä pyöräsuunnistuskisassani (ensimmäistä kertaa kisassa, jossa olen yksin suunnistamassa pyörällä) ja ihan ensimmäistä kertaa rogaining-reittiä suunnittelemassa - siispä maltilliset tavoitteet ja leppoisaa syksyistä treeniä ajamaan.


Mukana oli tosi mukavasti naisiakin, ja kokeneesta päästä. Ajoin lopulta kisan kolmanneksi, tuloslistan puoliväliin. Olin hyvillä mielin reissun alusta loppuun, ja vasta kotona alkoi hitusen huvittaa muutamat tekemiset tai tekemättä jättämiset. Seuraavassa reissun mutkat pääpiirteissään.


Päätin hakea isot pisteet pois, ja laskeskelin, että maksimisuorituksella se tarkoittaisi kaikkia yhdeksän, kahdeksan, seitsemän ja kuuden pisteen rasteja. Lähtökohtaisesti hakisin pienempiä vain jos suunnitelmia olisi pakko muuttaa. Bonustehtävä julkaistiin pari minuuttia ennen starttia, ja sattui juuri minun reittini alkuun. Päätin yrittää kymmentä ekstrapistettä ja onnistuin, löysin kesäteatterin toisen kisailijan kanssa heti, samoin tehtävänä olleen Mäntsälän kapinan vuosiluvun (1932) selvitin nopsaan. Pääsin mielestäni hyvissä asemissa varsinaiselle reitille.


Eka suunta oli helpohkon näköiselle yhdeksän pisteen rastille; helpohko oli määritelmä myös rastin haun jälkeen. Kaikkiaankin minun hakemani rastit olivat niillä paikoilla, joita kartassa ja tarkistusliuskan rastimääreissä luvattiin, jekkuja oli hyvin vähän. Ekan haun jälkeen ajautumisen ja maaston tulkitsemisen sekalaisena yhteistuloksena päätin hakea läheisen viiden pisteen rastin, jota sitten muutaman minuutin myös pummasin. Päätin olla harmittelematta, puraisin hampaiden väliin energiapatukan jatkoin seuraavalle rastille mietiskellen, että kierto olisi varmempi ratkaisu, mutta kun tuosta nyt näyttäisi menevän tie junaradan vierustaa, kyllä sitä varmaan kannattaa kokeilla... Ja kokeiluksi meni, jouduin taluttelemaan ja ajelemaan hidasta polkua, kun radanvierustan tie oli katkaistu aidalla ja porteilla. Tässä vaiheessa ymmärsin vielä suunnata heti kuin mahdollista takaisin tielle, ja loppuväli sujui hyvin. Hieman myöhempänä reitillä kohtasin kahluukaverin, joka oli päätynyt oikomaan paljon suorempaan, ja sitä myöten päätynyt kantamaan pyörää puskassa.


Kahdeksan pisteen rastia suon reunasta hain huonosti, kun kuvittelin muutaman muun tavoin polkua paljon hatarammaksi kuin se lopulta oli. Rastin jälkeen sitten katsoin, kun kilpasisko suuntasi seuraavaa seitsemää pistettä kohti puskaan, ja päätin itse kiertää vähän selvemmiltä reiteiltä... Tavallaan. Lopputulos: kilpasisko päätyi tavoitellulle uralle puskan jälkeen, minä ajauduin väärään ja hävisin jo mainitun kahluukaverin kanssa rämpiessäni puolisen tuntia!


"Sama kai se on miten sitä reenaa", todettiin rämpiessä, joka minun osalta päättyi siihen, että kiersin lopulta kartan ulkopuolelta että pääsin tietä pitkin rastille. En välttynyt pieniltä pummeilta siltikään, enkä osannut päivittää reittisuunnitelmaani ajoissa. Hain tämän suppa-seitsemäisen lisäksi vielä toisen seiskan, mutta sitten alkoi ajelu. Laskin, että paremmalla suunnittelulla olisin saanut lopulta helposti 3 pistettä enemmän kasaan. Se ei olisi auttanut sijoituksellisesti, sillä gps-seurantaa tulkitessa huomasi selvästi, että valitsemani kierto oikealta oli selvästi hitaampi ja vähäpisteisempi kuin kierto vasemmalta. Loppupuolella reittiä mielessä kiehtoivat vielä muutamien unelmarastien hakemiset, kunnes vastatuulta päin yksin painellessani tajusin, ettei aika millään riitä. Olisi pitänyt vain tehdä päätöksiä paljon aikaisemmin, jotta viimeiselle tunnille olisi mahtunut muutakin, kuin vastatuuleen ajamista ja kahden rastin hakemiset (2 ja 5 pistettä).


Kaiken kaikkiaan, niin kuin tarinastakin läpi on luettavissa, ajamista tuli paljon, ja siinä mielessä oli hyvä treeni. Oppimista jäi "ihanan" paljon reitin suunnittelua ja suunnitelman päivittämistä ajatellen, mikä oli juuri odotettavaakin, ja tavallaan koko reissun tarkoitus. Nautin täysillä, ja odotan seuraavaa kertaa, niin kuin suunnistusskaboissa tuntuu aina käyvän. Pidän selvänä, että meidän perheestä osallistutaan jatkossa Muddy-X Southiin joka kerta, poissaolot vain Force Majoren edessä.


Kiitokset Sepille ja kilpakumppaneille loistavasta treenikisasta!