Vähän sairastelua ja paljon pyöräilyä 4/2014
Kuukausi uudenlaista arkea takana eikä paremmasta väliä. Treenaamaan on päästy suunnitellusti, ja sairastaakin on ehditty odotetusti. Eivät ole aikuisetkaan turvassa kun päiväkodin lapset vaihtavat pöpöjä keskenään! Viikon verran on toistaiseksi tarvinnut pysyä poissa lenkkipoluilta flunssailun ja vatsanväänteiden vuoksi. Aika kohtuullinen ensimmäinen kuukausi siis.
Pääsiäisenä oli tarkoitus ajaa huippupitkää lenkkiä, ja tarjota tytölle laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Kun pääsiäistä edelsi lyhyt mutta ärhäkkä oksennustauti meidän perheessä, ja pohjoisesta meille lomalle aikoneet mummo ja pappa potivat omaa nuhakuumettaan, jouduttiin suunnitelmia vähän muokkaamaan.
Ajamaan silti päästiin ja pisimmälle lenkille kertyi ajallista mittaa 2h40min; yhteensä ajoa tuli rapiat seitsemän tuntia ja reilu tunti juoksua päälle. Suunnilleen aiotunlaisesti siis, vaikka yhdistelmätreeniä tarvitsisi vielä ehkä vähän lisää. Positiivista oli varsinkin, että melkeinpä jokaisella maastolenkillä a) uskalsin yrittää ja b) selvisin jonkin pahan paikan yli. Olin ylpeää, ylpeää! Pohditutti, että paljon asiaan taitaa vaikuttaa "vain" paljon polkeminen ylipäänsä. Josko pyöräilyssä käyttökelpoisimmat lihakset alkaisi löytyä, ja voimantuoton osaisi kohdistaa ja ajoittaa tehokkaammin? Seuraavaksi yritän löytää jonkin vinkkipalstan maastopyöräilyn tekniikasta. Harkinnassa on/oli jopa Korson Kaiun järjestämä maastopyöräilykurssi, mutta ajankäytöllisistä syistä sen joudun vielä jättämään jonoon.
Töihin paluun yhteydessä ilmeni yllättäviä, kiehtovia puolia: käytännössä heti käytännössä tarjottiin mahdollisuutta kehon monipuoliseen kuntokartoitukseen. Sellaiseen tietenkin, aina kiinnostaa kropasta tehtävät analyysit! Jännittäviä tilanteita nuo testit, vaikka luulee kuinka tietävänsä, että asiat ovat hyvällä mallilla... Kuntotestin palaute kertoi monipuolista ja mukavaakin palautetta, erityisesti rasvaprosentin päivittyminen oli iloinen tieto (eräs muutaman vuoden takainen mittaus antoi tuloksen 29%). Hapenottokyvyn tulos Polarin sykemittarilla tehtynä sen sijaan jätti pienen kismityksen, josko pitäisi käydä testaamassa todellinen hapenotto maski naamalla juosten. No, tulos oli ihan hyvä nytkin, ja eihän sillä hapenottokyvyllä sinänsä merkitystä ole, jos tuloksiinsa on tyytyväinen. :) Insinööriluonne vain nostaa päätään, tai sitten perfektionismi...
Toivottavasti flunssanrippeet karisevat pian. Enää viikko aikaa ekaan seikkailustarttiin: Spring Adventure ja Multisport cup.
Kehon kuntokartoituksen päätulokset:
.Painoindeksi 20,0 (hyvä)
.Rasvaprosentti 20,2 (hyvä)
.Kestävyyskunto 46ml/kg/min (hyvin hyvä, kuntoluokka 6/7)
.Puristusvoima 36kg (keskimääräinen, kuntoluokka 3/5)
.Liikunta-aktiivisuus 4/4
.Lihaksen osuus painosta 43,5% (lihas/rasva-arvio hyvä, kuntoluokka 4/5)
Ja mielenkiintoiset:
Perusaineenvaihdunta 1314kcal
Kokonaisenergian kulutus (ilman liikuntaa) 2024kcal.
Testin tekijä: Fitpoint Oy
perjantai 2. toukokuuta 2014
torstai 10. huhtikuuta 2014
Lapin lunta, Lapin aurinkoa
Viimeinen lomaviikko eli hiihtoviikko eli hiihtolomaviikko 3/2014
Urheilukevään kalenteriin merkatuista kuukausittaisista isoista treeneistä ensimmäinen, hiihtoviikko Levillä, on nyt takana. Suunnitelman mukaan meni, jopa vähän tavoitetta paremminkin. Latukarkeloiden jälkeen on jo siirrytty Etelä-Suomeen sulalle maalle ja hypätty taas pyörän selkään. Mukava on siis palata vielä hetkeksi kertaamaan Lapin taikaa ja sitä, miten hiihtelyt lopulta menivätkään.
Hiihtolomaviikoista Levillä on menneinä vuosina nautittu useanlaisissa tunnelmissa. Milloin on ollut tavoitteena tyhjentää aivot työkuormituksesta, milloin hiihtää läpi koko latukartta, milloin suksia Ylläkselle ja/tai sieltä Leville; toistaiseksi kerran mökkiseuralaiset ovat osallistuneet Lapponia-hiihtoon. Tänä vuonna asetelma oli taas omalla tavallaan jännittävä, sillä loman ajankohta oli allekirjoittaneen viimeinen hoitovapaan viikko, ja nuoremman polven viimeinen viikko ennen päiväkodin aloittamista. Loistava sauma lepuuttaa mieltä kauniissa maisemissa, siis!
Kun nyt kevään mittaan on tullut mietittyä treenaamista aiempaa paremmin, suunniteltua ja toteutettua suunnitelmia, oli yhdenlainen suunnitelma laadittuna myös tälle hiihtoreissulle. Ja hyvin meni, kuten sanottua: yhteensä 22 tuntia ja 219 kilometriä kertyi ladun pinnalla liitelyä. Tarkoitus oli ottaa tosi tosi rauhallisesti ainakin alkuviikko, tai ainakin joka toinen päivä. Suunitelma toimi superhyvin siksikin, että vakituinen kämppäkaverini kotoa oli ilmoittautunut Saami Ski Raceen loman lopettajaisiksi, ja piti sitä silmällä pitäen lappamishalunsa kohtuullisina hiihtelemällä lähes koko viikon lähes pelkästään vaimonsa perässä.
Vaimon hiihtovauhti vaihteli: ensimmäisellä lenkillä intoa piisasi, kun edellisestä hiihtolenkistä oli aikaa reilu kuukausi. (!) Yhdelle päivälle oli sovittuna päiväkotielämää ajatellen oikein pitkä lenkki, jotta sekä lapsi että äiti saisivat edes yhden pehmeän laskun päivän harjoitellakseen erossaoloa. Tuolla lenkillä maltettiin viipyä kuutisen tuntia, josta hiihtoaikaa vajaat viisi tuntia. Loppuaika reissusta, reilu tunti, pyhitettiin hiihtotekniikan videoinnille, mehun juonnille ja Hanhipirtin hirvikeittolounaalle. Erityisesti viimeistä näistä suosittelen täydestä sydämestäni!
Pitkä lenkki, samoin kuin perheen pienimmän hoidosta suuren vastuun kantaneiden isovanhempien perässä hiihtäminen olivat oikein matalan sykkeen peruskuntolenkkejä parhaimmillaan. Aiemmista vuosista poiketen eväiden syöntiä ja koostumusta mietittiin herkkukurin tiimoilta vähän tarkemmalla syynillä. Herkkueväitä ja parit latukahvilan lätyt sallittiin kyllä, mutta kohtuutonta suklaan ja energiapatukan syömistä päätettiin välttää. Hyvin meni siinäkin suhteessa. (Kylläpä nyt tosiaan tulee paljon onnistumispisteitä.)
Vastapainona leppoisille lenkeille (uskaltaisin sanoa) kunnon tehoja saatiin, kun minäkin vedin vuorollani lastani Chariot-multisportkärryssä, joka oli hiihtopaketin myötä transformoitunut täydelliseksi ahkioksi. Leviläisen ystävän kanssa päätettiin ihan ottaa yhden päivän asiaksi vertailla ystävän lapselle vuokratun Fjällpulkenin ja meidän Chariotin vetotuntumaa, ja samalla tuli sitten hiihdettyäkin aika rivakasti. Tiedä muiden puolesta sanoa, mutta minulle tuo lenkki oli kyllä viikon tehokkain, ja hyvä niin. Kelikin oli silloin parhaimmillaan, kevätaurinkoa pilvettömältä taivaalta! Lopputulos vetotuntumatestissä oli molempien testaajien mielestä selvä: ensimmäisten raskaiden potkujen jälkeen Chariot tuntui selvästi miellyttävämmältä vetää, ja tuli perässä Fjällpulkenia tasaisemmin. Myöhempi uutisointi tiesi kertoa, että testikaveri oli sittemmin päättänyt hankkia oman Chariot-kärryn. Hyvä valinta, sanon.
Vielä loppuviikkoon mahtui yksi vauhtileikittely- ja nautiskelulenkki, kun hiihtokeli sen kuin liukastui loppulomaa kohti. Perjantaina hiihtelin appiukon kanssa ilman pulkanvetoa tai muitakaan vauhtirajoitteita 40km lenkin, ajallisesti hiihtoaikana 3h ja vartti päälle. Tuon lenkin kruunasi vielä illalla vesijuoksentelut kylpylässä, sekä tietysti piipahdus kylmä- ja kuumavesialtaassa, liukumäessä ja ulkoaltaissa. :) Prima, alles prima.
Näin jälkeenpäin muistellessa alkaa näyttää siltä, että lomaviikko oli vähintäänkin onnistunut, ja tekemistä on piisannut. Etukäteen aina jännittää niin koti- kuin lomaviikoillakin, saako suunniteltuja treenimääriä kasaan alkuunkaan... Pienen kiven verran keveni kesään ja kesän koitoksiin valmistautuminen, kun maaliskuun päätreeniviikkoon sopi näin loistava ajallinen määrä liikuntaa, ja lisäksi kulku alkoi jo antaa viitteitä siitä, että maltillinen ja johdonmukainen kestävyyspohjan harjoitusten toteuttaminen alkaisi purra. Ajoittain kun ladulla mentiin kovaa, se tuntui hyvältä ja vauhtia jaksoi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Yhteenveto viikon hiihdoista:
Päivä 1) 2h30min, 30km, vapaa
Päivä 2) 2h45min, 25km, vapaa
Päivä 3) 4h45min, 47km, pertsa
Päivä 4) 2h40min, 27km, vapaa
Päivä 5) 2h45min, 21,5km, pertsa
Päivä 6) 3h15min, 40km, vapaa; vesijuoksua 30min
Päivä 7) 3h15min, 28km, pertsa.
Sitten katseet jo kohti seuraavan kuukauden supertreeniä, tai supertreenijaksoa. Ajatuksissa oli pyrkiä löytämään huhtikuulle sopiva pyörärogaining tai muu pyöräkisa, mutta joko hakutaidot ovat kehnot tai sitten ajankohta on liian aikainen - kisaa ei ole löytynyt. Lapsenhoidon järjestyessä sopivasti on pääsiäiselle ladattu seuraavat suuruudenhullut tavoitteet.
Urheilukevään kalenteriin merkatuista kuukausittaisista isoista treeneistä ensimmäinen, hiihtoviikko Levillä, on nyt takana. Suunnitelman mukaan meni, jopa vähän tavoitetta paremminkin. Latukarkeloiden jälkeen on jo siirrytty Etelä-Suomeen sulalle maalle ja hypätty taas pyörän selkään. Mukava on siis palata vielä hetkeksi kertaamaan Lapin taikaa ja sitä, miten hiihtelyt lopulta menivätkään.
Hiihtolomaviikoista Levillä on menneinä vuosina nautittu useanlaisissa tunnelmissa. Milloin on ollut tavoitteena tyhjentää aivot työkuormituksesta, milloin hiihtää läpi koko latukartta, milloin suksia Ylläkselle ja/tai sieltä Leville; toistaiseksi kerran mökkiseuralaiset ovat osallistuneet Lapponia-hiihtoon. Tänä vuonna asetelma oli taas omalla tavallaan jännittävä, sillä loman ajankohta oli allekirjoittaneen viimeinen hoitovapaan viikko, ja nuoremman polven viimeinen viikko ennen päiväkodin aloittamista. Loistava sauma lepuuttaa mieltä kauniissa maisemissa, siis!
Kun nyt kevään mittaan on tullut mietittyä treenaamista aiempaa paremmin, suunniteltua ja toteutettua suunnitelmia, oli yhdenlainen suunnitelma laadittuna myös tälle hiihtoreissulle. Ja hyvin meni, kuten sanottua: yhteensä 22 tuntia ja 219 kilometriä kertyi ladun pinnalla liitelyä. Tarkoitus oli ottaa tosi tosi rauhallisesti ainakin alkuviikko, tai ainakin joka toinen päivä. Suunitelma toimi superhyvin siksikin, että vakituinen kämppäkaverini kotoa oli ilmoittautunut Saami Ski Raceen loman lopettajaisiksi, ja piti sitä silmällä pitäen lappamishalunsa kohtuullisina hiihtelemällä lähes koko viikon lähes pelkästään vaimonsa perässä.
Vaimon hiihtovauhti vaihteli: ensimmäisellä lenkillä intoa piisasi, kun edellisestä hiihtolenkistä oli aikaa reilu kuukausi. (!) Yhdelle päivälle oli sovittuna päiväkotielämää ajatellen oikein pitkä lenkki, jotta sekä lapsi että äiti saisivat edes yhden pehmeän laskun päivän harjoitellakseen erossaoloa. Tuolla lenkillä maltettiin viipyä kuutisen tuntia, josta hiihtoaikaa vajaat viisi tuntia. Loppuaika reissusta, reilu tunti, pyhitettiin hiihtotekniikan videoinnille, mehun juonnille ja Hanhipirtin hirvikeittolounaalle. Erityisesti viimeistä näistä suosittelen täydestä sydämestäni!
Pitkä lenkki, samoin kuin perheen pienimmän hoidosta suuren vastuun kantaneiden isovanhempien perässä hiihtäminen olivat oikein matalan sykkeen peruskuntolenkkejä parhaimmillaan. Aiemmista vuosista poiketen eväiden syöntiä ja koostumusta mietittiin herkkukurin tiimoilta vähän tarkemmalla syynillä. Herkkueväitä ja parit latukahvilan lätyt sallittiin kyllä, mutta kohtuutonta suklaan ja energiapatukan syömistä päätettiin välttää. Hyvin meni siinäkin suhteessa. (Kylläpä nyt tosiaan tulee paljon onnistumispisteitä.)
Vastapainona leppoisille lenkeille (uskaltaisin sanoa) kunnon tehoja saatiin, kun minäkin vedin vuorollani lastani Chariot-multisportkärryssä, joka oli hiihtopaketin myötä transformoitunut täydelliseksi ahkioksi. Leviläisen ystävän kanssa päätettiin ihan ottaa yhden päivän asiaksi vertailla ystävän lapselle vuokratun Fjällpulkenin ja meidän Chariotin vetotuntumaa, ja samalla tuli sitten hiihdettyäkin aika rivakasti. Tiedä muiden puolesta sanoa, mutta minulle tuo lenkki oli kyllä viikon tehokkain, ja hyvä niin. Kelikin oli silloin parhaimmillaan, kevätaurinkoa pilvettömältä taivaalta! Lopputulos vetotuntumatestissä oli molempien testaajien mielestä selvä: ensimmäisten raskaiden potkujen jälkeen Chariot tuntui selvästi miellyttävämmältä vetää, ja tuli perässä Fjällpulkenia tasaisemmin. Myöhempi uutisointi tiesi kertoa, että testikaveri oli sittemmin päättänyt hankkia oman Chariot-kärryn. Hyvä valinta, sanon.
Vielä loppuviikkoon mahtui yksi vauhtileikittely- ja nautiskelulenkki, kun hiihtokeli sen kuin liukastui loppulomaa kohti. Perjantaina hiihtelin appiukon kanssa ilman pulkanvetoa tai muitakaan vauhtirajoitteita 40km lenkin, ajallisesti hiihtoaikana 3h ja vartti päälle. Tuon lenkin kruunasi vielä illalla vesijuoksentelut kylpylässä, sekä tietysti piipahdus kylmä- ja kuumavesialtaassa, liukumäessä ja ulkoaltaissa. :) Prima, alles prima.
Näin jälkeenpäin muistellessa alkaa näyttää siltä, että lomaviikko oli vähintäänkin onnistunut, ja tekemistä on piisannut. Etukäteen aina jännittää niin koti- kuin lomaviikoillakin, saako suunniteltuja treenimääriä kasaan alkuunkaan... Pienen kiven verran keveni kesään ja kesän koitoksiin valmistautuminen, kun maaliskuun päätreeniviikkoon sopi näin loistava ajallinen määrä liikuntaa, ja lisäksi kulku alkoi jo antaa viitteitä siitä, että maltillinen ja johdonmukainen kestävyyspohjan harjoitusten toteuttaminen alkaisi purra. Ajoittain kun ladulla mentiin kovaa, se tuntui hyvältä ja vauhtia jaksoi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Yhteenveto viikon hiihdoista:
Päivä 1) 2h30min, 30km, vapaa
Päivä 2) 2h45min, 25km, vapaa
Päivä 3) 4h45min, 47km, pertsa
Päivä 4) 2h40min, 27km, vapaa
Päivä 5) 2h45min, 21,5km, pertsa
Päivä 6) 3h15min, 40km, vapaa; vesijuoksua 30min
Päivä 7) 3h15min, 28km, pertsa.
Sitten katseet jo kohti seuraavan kuukauden supertreeniä, tai supertreenijaksoa. Ajatuksissa oli pyrkiä löytämään huhtikuulle sopiva pyörärogaining tai muu pyöräkisa, mutta joko hakutaidot ovat kehnot tai sitten ajankohta on liian aikainen - kisaa ei ole löytynyt. Lapsenhoidon järjestyessä sopivasti on pääsiäiselle ladattu seuraavat suuruudenhullut tavoitteet.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Treeniruokaa
Urheilijalle sopiva sokeriton omenapiirakka 3/2014
Kerran tai muutaman on urheilublogeista saanut lukea seikkailijan ravinnosta kisan aikana. Mikropitsaa, sipsiä, rusinaa, meetwurstia, karkkia, suolapähkinää, energiapatukkaa, suklaata, kokista... Treenikaudella ruokailu onkin sitten niin sanotusti jotain aivan muuta.
Poikkeuksellisesti fya-blogissa on tällä kertaa tarjolla ruokaohje, urheilijalle sopiva sokeriton omenapiirakka! Laitoin huutomerkin, koskapa sain tämän idean eilen, ja heti ensimmäisellä kokeilulla tänään tärppäsi: syötävää tuli, jopa herkullista. Sallin ripotella puolisen teelusikallista sokeria piirakkapalasen päälle, jolloin maku voimistui huomattavasti niin, ettei edes muistanut syövänsä terveyspiirakkaa.
Olemme perheessämme tiukalla herkkukurilinjalla, kumpainenkin aikuinen omasta syystään. Toisella on painonpudotustavoite kestävyysmatkoja varten, blogistin on puolestaan tarkoitus kompensoida treenien rajallista määrää tarkennetulla ruokavaliolla. Päivän ruokailuista on karsittu kaikki jälkiruoat, ja ainoa herkutteluateria on aamupalalla sallittu 100 g hedelmämysliä. (Ainakin toistaiseksi molempien herkkukuri on sallinut myslilautasellisen.) Päivän pulla on korvautunut yhdellä tai kahdella hedelmällä, ja kaikki välipalat ja usein myös iltapala pyritään täyttämään rahka-annoksilla. Treenin jälkeen palautusjuoma on aina valmiina heti juotavaksi, ja kunnon ruoka pyritään syömään mahdollisimman pian treenin jälkeen. Pääruoissa on painotettu pyrkimystä kasvisruokailuun, ja ainakin punaisen lihan käytön vähentämiseen. Tähän suunnitelmaan on kerätty vaikutteita jutustelemalla asiantuntevien urheilijoiden, lääketieteen ammattilaisten ja pitkän linjan kasvispainotteisten ruokailijoiden kanssa, ja pitämällä korvat auki aina kun aiheesta kuuluu keskustelua. Viimeksi viime viikolla aamuteeveestä kuului, että ihmisen ehdoton maksimi päivän sokeriannokselle tulisi olla kuusi teelusikallista. Luulenpa, että joinain herkuttelukausina on tullut syötyä huomattavan paljon enemmänkin!
No mutta, joskus tulee kuitenkin se kutkutus, kun jotain herkkua tekisi mieli saada. Inspiroiduin tähän lähtökohdiltaan suolaiselle pohjalle tehtyyn omenapiirakkaan monia lähteitä selailemalla, mutta eniten mukailin tätä ohjetta. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen vielä sen suolaripauksen lisäämistä piirakkaan. (Suolan lisäämisen ajatukseen taustoja antavat kaksi lähdettä: toinen, joka lisää jokaiseen makeaan piirakkaan puolikkaan teelusikallisen suolaa, ja toinen, joka täyteläistää varsinkin polognese-kastikkeen parilla teelusikallisella sokeria.) Ohjeen julkaisun myötä polkaistuu käyntiin myös toivottavasti juttusarjaksi laajentuva Marjaisan kaaren herkut. Inspiraation osuessa kohdalle jatkoa seuraa.
Urheilullista herkuttelua!
Marjaisan kaaren sokeriton omenapiirakka
Pohja:
100 g auringonkukkaöljyä
3 rkl vettä
Täyte:
Esim. 1 l pakastettua (oman pihan) omenaa, 2 dl pakastettua vadelmaa
Kuorrutus:
2 kananmunaa
200 g kevytkermaviiliä
500 g maitorahkaa
Pohjan ainekset sekoitetaan, levitetään vuokaan pohjalle ja reunoille, esipaistetaan n. 10 min 200 asteessa.
Lisätään täyte ja kaadetaan tasaiseksi sekoitettu kuorrutus päälle. Koko piirakka uuniin, paistetaan noin tunti, tai kunnes pintaan alkaa tulla väriä.
Kerran tai muutaman on urheilublogeista saanut lukea seikkailijan ravinnosta kisan aikana. Mikropitsaa, sipsiä, rusinaa, meetwurstia, karkkia, suolapähkinää, energiapatukkaa, suklaata, kokista... Treenikaudella ruokailu onkin sitten niin sanotusti jotain aivan muuta.
Poikkeuksellisesti fya-blogissa on tällä kertaa tarjolla ruokaohje, urheilijalle sopiva sokeriton omenapiirakka! Laitoin huutomerkin, koskapa sain tämän idean eilen, ja heti ensimmäisellä kokeilulla tänään tärppäsi: syötävää tuli, jopa herkullista. Sallin ripotella puolisen teelusikallista sokeria piirakkapalasen päälle, jolloin maku voimistui huomattavasti niin, ettei edes muistanut syövänsä terveyspiirakkaa.
Olemme perheessämme tiukalla herkkukurilinjalla, kumpainenkin aikuinen omasta syystään. Toisella on painonpudotustavoite kestävyysmatkoja varten, blogistin on puolestaan tarkoitus kompensoida treenien rajallista määrää tarkennetulla ruokavaliolla. Päivän ruokailuista on karsittu kaikki jälkiruoat, ja ainoa herkutteluateria on aamupalalla sallittu 100 g hedelmämysliä. (Ainakin toistaiseksi molempien herkkukuri on sallinut myslilautasellisen.) Päivän pulla on korvautunut yhdellä tai kahdella hedelmällä, ja kaikki välipalat ja usein myös iltapala pyritään täyttämään rahka-annoksilla. Treenin jälkeen palautusjuoma on aina valmiina heti juotavaksi, ja kunnon ruoka pyritään syömään mahdollisimman pian treenin jälkeen. Pääruoissa on painotettu pyrkimystä kasvisruokailuun, ja ainakin punaisen lihan käytön vähentämiseen. Tähän suunnitelmaan on kerätty vaikutteita jutustelemalla asiantuntevien urheilijoiden, lääketieteen ammattilaisten ja pitkän linjan kasvispainotteisten ruokailijoiden kanssa, ja pitämällä korvat auki aina kun aiheesta kuuluu keskustelua. Viimeksi viime viikolla aamuteeveestä kuului, että ihmisen ehdoton maksimi päivän sokeriannokselle tulisi olla kuusi teelusikallista. Luulenpa, että joinain herkuttelukausina on tullut syötyä huomattavan paljon enemmänkin!
No mutta, joskus tulee kuitenkin se kutkutus, kun jotain herkkua tekisi mieli saada. Inspiroiduin tähän lähtökohdiltaan suolaiselle pohjalle tehtyyn omenapiirakkaan monia lähteitä selailemalla, mutta eniten mukailin tätä ohjetta. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen vielä sen suolaripauksen lisäämistä piirakkaan. (Suolan lisäämisen ajatukseen taustoja antavat kaksi lähdettä: toinen, joka lisää jokaiseen makeaan piirakkaan puolikkaan teelusikallisen suolaa, ja toinen, joka täyteläistää varsinkin polognese-kastikkeen parilla teelusikallisella sokeria.) Ohjeen julkaisun myötä polkaistuu käyntiin myös toivottavasti juttusarjaksi laajentuva Marjaisan kaaren herkut. Inspiraation osuessa kohdalle jatkoa seuraa.
Urheilullista herkuttelua!
Marjaisan kaaren sokeriton omenapiirakka
Pohja:
100 g auringonkukkaöljyä
3 rkl vettä
Täyte:
Esim. 1 l pakastettua (oman pihan) omenaa, 2 dl pakastettua vadelmaa
Kuorrutus:
2 kananmunaa
200 g kevytkermaviiliä500 g maitorahkaa
Pohjan ainekset sekoitetaan, levitetään vuokaan pohjalle ja reunoille, esipaistetaan n. 10 min 200 asteessa.
Lisätään täyte ja kaadetaan tasaiseksi sekoitettu kuorrutus päälle. Koko piirakka uuniin, paistetaan noin tunti, tai kunnes pintaan alkaa tulla väriä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)