Kevään ensi uinnit ja melontamaahanpudotus 10.5.2014
Väsymätön ikiliikkujakaverini Tytti innostui viime kesänä ilmaan heittämästäni ideastani kisata kaksistaan Multisport Cupissa kesällä 2014. Lyhyestä virsi kaunis, Spring Adventureen startattiin viikko sitten lauantaina. Oho!
Valmistautuminen sujui aika kivasti, kuulemma molemmat salaa parantelimme omia flunssiamme kertomatta toisillemme mitään pienistä kröhäilyistä. Näin sen kuuluukin mennä! Valmistautumisessa tankkauksen osalta olin tällä kertaa päättänyt olla tarkka ja hillitty. Tankkaukseksi näin lyhyeen kisaan riittäisi hyvin kahtena päivänä ennen kisaa yksi ylimääräinen leipäpari molempina päivinä. Ylitankkauksen kohtalo oli vielä aivan hyvin muistissa Lanzarotelta, sitä en kokeile enää kertaakaan uudestaan. Tavoistani poiketen olin sen sijaan jotenkin tullut valvoneeksi jopa kahtena edellisenä yönä reilun tunnin, jonka olisin mieluummin nukkunut - olo alkoi olla vähän sen tuntuinen, että kisan jälkeen ei tarvitse nukkumatin perään kysellä.
Univajeet unohtuvat kuitenkin yleensä justiinsa sillä hetkellä kun karttanippu annetaan käteen... Niin nytkin - tai ainakin melkein. Jokin ihmeellinen horros vaivasi vielä reitinsuunnitteluvaiheessa, kun yritettiin laskea kilometritietoja rastiväleille matkan arviointia helpottamaan. Tytti laski päässä nopeammin ja oikein, minä laskimella mitä sattuu! Karttojen kontaktointikin meni vähän sinne päin.
Yhtä kaikki, matkaan päästiin. Tällä kertaa prologeja ei ollut, vaan naisten ja sekajoukkueiden kilpasarja ampaisi suoraan pyörillä mtb-kartan reitille. Päästiin lähdöstä kärkeen, vain muutama sekajoukkue edellämme. Poljettiin aivan reippaasti ja yritettiin pysyä edes jonkun selän takana avoimissa kohdissa. Hyvältä näytti, siihen asti kun saavuttiin ensimmäiselle rastille...
Multisport cup haluaa käsittääkseni profiloitua nimenomaan urheilupuolelle, ja vähän vähemmän sille pähkähulluutta vaativalle osa-alueelle kuten nokkospuskiin patistamiselle. Jokin märkyyden kaipuu näitä kaikkia ratamestareita silti aina yhdistää... Ensimmäinen rasti sijaitsi jotakuinkin keskellä pientä jokea.
Naisjoukkueiden syndroomaan sitten. Monesta suusta olen kuullut, että märällä rastilla jäädään etsimään sopivaa ylityspaikkaa, ja ajatellaan, että pienellä lisäharkinnalla hoksaa jotain ja selviää liki kastumatta. Kun ei selviä! Päätin, että nyt ei mietitä yhtään, jokeen vaan ja kesä kuivattaa tullessaan. Tytti huuteli rannalta parempaa kahlauskohtaa, ja kipaisi sitten puoliväliin perään altaaseen. Ei kuulemma uskaltanut jäädä poiskaan, siis mitä?! Minun takiako, vai viiden metrin säännön, jota tuskin kukaan muu kuin me noudatti kisassa... Hyvä Team Spirit meillä ainakin oli!
Eli märkänä kainaloita myöten jatkettiin matkaa. Neljä ensimmäistä rastia haettiin pyörällä, sitten pyörät rastille parkkiin ja juoksemaan. Johdettiin naisten kisaa tässä vaiheessa! Juoksua varten saatiin rastivahdilta a-nelonen, jossa oli satelliittikuva Jätinlukot-alueesta. Sorakivimonttuja, suppia ja harjuja. Jostain syystä tällä osuudella 1) putosimme heti lähdössä minuutin päähän kärjestä kakkoseksi, 2) juoksimme reput selässä ja kypärät päässä ja 3) emme juosseet läheskään niin kovaa kuin olisi pitänyt JA olisimme pystyneet. Kun hypättiin jälleen pyörien päälle, saimme menosta kiinni uudelleen, ajoimme ihan kärjen ellei kärkivauhtia ja selvitimme suunnistuksen siinä missä muutkin helpolla radalla. Ihan pieni reitinvalinta vaihtoalueelle tullessa sentään tapahtui, ja siinä kohdassa meistä taisi mennä yksi naistiimi ohi. Tulosten analyysi paljastaa, että olimme tässä vaiheessa kokonaiskisassa neljäntenä.
Melonta oli mielenkiintoa täynnä, ja onneksi kestoltaan suhteellisen lyhyt. Ihan tarkkaan ei selviä edes rastiväliajoista, kauanko melonta lopulta vei, mutta suhteessa tällä pätkällä hävittiin ihan tolkuttoman paljon. Menomatka vastavirtaan vei energiaa ja toi oppia, seuraavalla kerralla olen paremmin valmistautunut ja osaan ainakin teoriassa tärkeimmät melontaliikeradat. :) On lupaus!
Vapaasti valitsimme suorittaa vaijeriylityksen melonnan jälkeen. Helppoa kuin mikä, ja kiitos rastivahdille joka suunnilleen kielsi laittamasta valjaita päälle. Niitä ei tosiaankaan olisi tarvinnut, säästyi sekin aika. Toinen juoksupätkä melonnan ja ylityksen jälkeen alkoi pahassa energiavajeessa ja heikotuksessa, mutta eteni alusta pitäen vauhdikkaasti ja oli meiltä kaikkiaan hyvä osuus. Teimme yhden kärkiajan rastivälille, ja pysyimme kaikilla väleillä hyvin kärjen vauhdissa.
Ihmeitä näillä juoksuilla ei kuitenkaan tehty, vaikka edellä menevän Snowflakes-tiimin selät sentään saimme näkyviin vaihtoalueelle taas saavuttaessa. Otimme ihan supernopean vaihdon ja ampaisimme viimeistä kertaa pyörien päälle. Melkein saimme Snoukkarit kiinni (taas kärkiväliaika rastille), mutta teknisellä polkuosuudella ero ei kaventunut. Mukana hääräsi yksi sekajoukkue, ja yhdessä kohdassa kun kartta ei ollut parhaimmillaan suhteessa maastoon, Snowflakes-selät pääsivät näkymättömiin uudelleen. Harmi! Maalialueella oli vielä luvassa finfoam-patjalla uinti, joka sujui muuten kaikin puolin hyvin ja nopeasti, mutta rastileimaus kesti ja kesti, kun Emit meinasi juuttua trikoontaskuun ja kädet tärisivät kylmästä vedestä. Ja ehkä vähän kiireestäkin.
Kuulimme voittajien tulevan maaliin kun meillä oli vielä uinti edessä. Uinti vei siten aika tasan yhdeksän minuuttia, jonka verran hävisimme voittajille MamAdventurelle. (Onnittelut heille!) Meille kävi lopulta siinä määrin hassusti, että Snowflakes-tiimille tuomittiin 10min sakko leimaamatta jääneestä vaihtoalueen rastista - lähellä oli meilläkin jäädä rasti kuittaamatta. Tämän kisasiskojen sakon myötä nousimme kolmannelle sijalle, ja pääsimme pokkaamaan palkinnoksi Haltin urheilukassit.
Erikoinen kisa siinä mielessä, ettei kisassa sattunut juurikaan harmittavia töppäilyjä - meille. Kun kotimatkalla pantiin kisaa pakettiin, todettiin yhdestä suusta Tytin kanssa, että miksi ihmeessä sitä rastin leimaamista pitää aina jotenkin arkailla. Ylimääräiset leimat eivät tulosta pahenna, joten miksei vain leimaa surutta aina, kun on epävarma? Ja oikeastaan voisi jättää kysymysmerkinkin pois. Tästä lähin leimataan! Ennen seuraavaa kisaa myös käydään melomassa, ja keksitään emitille taskua näppärämpi sijoituspaikka niille osuuksille, kun reppu ei ole selässä. Eikä juosta pyöräilykypärä päässä, edes reeneissä.
lauantai 17. toukokuuta 2014
perjantai 2. toukokuuta 2014
Kehon kuntokartoitus ynnä muuta
Vähän sairastelua ja paljon pyöräilyä 4/2014
Kuukausi uudenlaista arkea takana eikä paremmasta väliä. Treenaamaan on päästy suunnitellusti, ja sairastaakin on ehditty odotetusti. Eivät ole aikuisetkaan turvassa kun päiväkodin lapset vaihtavat pöpöjä keskenään! Viikon verran on toistaiseksi tarvinnut pysyä poissa lenkkipoluilta flunssailun ja vatsanväänteiden vuoksi. Aika kohtuullinen ensimmäinen kuukausi siis.
Pääsiäisenä oli tarkoitus ajaa huippupitkää lenkkiä, ja tarjota tytölle laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Kun pääsiäistä edelsi lyhyt mutta ärhäkkä oksennustauti meidän perheessä, ja pohjoisesta meille lomalle aikoneet mummo ja pappa potivat omaa nuhakuumettaan, jouduttiin suunnitelmia vähän muokkaamaan.
Ajamaan silti päästiin ja pisimmälle lenkille kertyi ajallista mittaa 2h40min; yhteensä ajoa tuli rapiat seitsemän tuntia ja reilu tunti juoksua päälle. Suunnilleen aiotunlaisesti siis, vaikka yhdistelmätreeniä tarvitsisi vielä ehkä vähän lisää. Positiivista oli varsinkin, että melkeinpä jokaisella maastolenkillä a) uskalsin yrittää ja b) selvisin jonkin pahan paikan yli. Olin ylpeää, ylpeää! Pohditutti, että paljon asiaan taitaa vaikuttaa "vain" paljon polkeminen ylipäänsä. Josko pyöräilyssä käyttökelpoisimmat lihakset alkaisi löytyä, ja voimantuoton osaisi kohdistaa ja ajoittaa tehokkaammin? Seuraavaksi yritän löytää jonkin vinkkipalstan maastopyöräilyn tekniikasta. Harkinnassa on/oli jopa Korson Kaiun järjestämä maastopyöräilykurssi, mutta ajankäytöllisistä syistä sen joudun vielä jättämään jonoon.
Töihin paluun yhteydessä ilmeni yllättäviä, kiehtovia puolia: käytännössä heti käytännössä tarjottiin mahdollisuutta kehon monipuoliseen kuntokartoitukseen. Sellaiseen tietenkin, aina kiinnostaa kropasta tehtävät analyysit! Jännittäviä tilanteita nuo testit, vaikka luulee kuinka tietävänsä, että asiat ovat hyvällä mallilla... Kuntotestin palaute kertoi monipuolista ja mukavaakin palautetta, erityisesti rasvaprosentin päivittyminen oli iloinen tieto (eräs muutaman vuoden takainen mittaus antoi tuloksen 29%). Hapenottokyvyn tulos Polarin sykemittarilla tehtynä sen sijaan jätti pienen kismityksen, josko pitäisi käydä testaamassa todellinen hapenotto maski naamalla juosten. No, tulos oli ihan hyvä nytkin, ja eihän sillä hapenottokyvyllä sinänsä merkitystä ole, jos tuloksiinsa on tyytyväinen. :) Insinööriluonne vain nostaa päätään, tai sitten perfektionismi...
Toivottavasti flunssanrippeet karisevat pian. Enää viikko aikaa ekaan seikkailustarttiin: Spring Adventure ja Multisport cup.
Kehon kuntokartoituksen päätulokset:
.Painoindeksi 20,0 (hyvä)
.Rasvaprosentti 20,2 (hyvä)
.Kestävyyskunto 46ml/kg/min (hyvin hyvä, kuntoluokka 6/7)
.Puristusvoima 36kg (keskimääräinen, kuntoluokka 3/5)
.Liikunta-aktiivisuus 4/4
.Lihaksen osuus painosta 43,5% (lihas/rasva-arvio hyvä, kuntoluokka 4/5)
Ja mielenkiintoiset:
Perusaineenvaihdunta 1314kcal
Kokonaisenergian kulutus (ilman liikuntaa) 2024kcal.
Testin tekijä: Fitpoint Oy
Kuukausi uudenlaista arkea takana eikä paremmasta väliä. Treenaamaan on päästy suunnitellusti, ja sairastaakin on ehditty odotetusti. Eivät ole aikuisetkaan turvassa kun päiväkodin lapset vaihtavat pöpöjä keskenään! Viikon verran on toistaiseksi tarvinnut pysyä poissa lenkkipoluilta flunssailun ja vatsanväänteiden vuoksi. Aika kohtuullinen ensimmäinen kuukausi siis.
Pääsiäisenä oli tarkoitus ajaa huippupitkää lenkkiä, ja tarjota tytölle laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Kun pääsiäistä edelsi lyhyt mutta ärhäkkä oksennustauti meidän perheessä, ja pohjoisesta meille lomalle aikoneet mummo ja pappa potivat omaa nuhakuumettaan, jouduttiin suunnitelmia vähän muokkaamaan.
Ajamaan silti päästiin ja pisimmälle lenkille kertyi ajallista mittaa 2h40min; yhteensä ajoa tuli rapiat seitsemän tuntia ja reilu tunti juoksua päälle. Suunnilleen aiotunlaisesti siis, vaikka yhdistelmätreeniä tarvitsisi vielä ehkä vähän lisää. Positiivista oli varsinkin, että melkeinpä jokaisella maastolenkillä a) uskalsin yrittää ja b) selvisin jonkin pahan paikan yli. Olin ylpeää, ylpeää! Pohditutti, että paljon asiaan taitaa vaikuttaa "vain" paljon polkeminen ylipäänsä. Josko pyöräilyssä käyttökelpoisimmat lihakset alkaisi löytyä, ja voimantuoton osaisi kohdistaa ja ajoittaa tehokkaammin? Seuraavaksi yritän löytää jonkin vinkkipalstan maastopyöräilyn tekniikasta. Harkinnassa on/oli jopa Korson Kaiun järjestämä maastopyöräilykurssi, mutta ajankäytöllisistä syistä sen joudun vielä jättämään jonoon.
Töihin paluun yhteydessä ilmeni yllättäviä, kiehtovia puolia: käytännössä heti käytännössä tarjottiin mahdollisuutta kehon monipuoliseen kuntokartoitukseen. Sellaiseen tietenkin, aina kiinnostaa kropasta tehtävät analyysit! Jännittäviä tilanteita nuo testit, vaikka luulee kuinka tietävänsä, että asiat ovat hyvällä mallilla... Kuntotestin palaute kertoi monipuolista ja mukavaakin palautetta, erityisesti rasvaprosentin päivittyminen oli iloinen tieto (eräs muutaman vuoden takainen mittaus antoi tuloksen 29%). Hapenottokyvyn tulos Polarin sykemittarilla tehtynä sen sijaan jätti pienen kismityksen, josko pitäisi käydä testaamassa todellinen hapenotto maski naamalla juosten. No, tulos oli ihan hyvä nytkin, ja eihän sillä hapenottokyvyllä sinänsä merkitystä ole, jos tuloksiinsa on tyytyväinen. :) Insinööriluonne vain nostaa päätään, tai sitten perfektionismi...
Toivottavasti flunssanrippeet karisevat pian. Enää viikko aikaa ekaan seikkailustarttiin: Spring Adventure ja Multisport cup.
Kehon kuntokartoituksen päätulokset:
.Painoindeksi 20,0 (hyvä)
.Rasvaprosentti 20,2 (hyvä)
.Kestävyyskunto 46ml/kg/min (hyvin hyvä, kuntoluokka 6/7)
.Puristusvoima 36kg (keskimääräinen, kuntoluokka 3/5)
.Liikunta-aktiivisuus 4/4
.Lihaksen osuus painosta 43,5% (lihas/rasva-arvio hyvä, kuntoluokka 4/5)
Ja mielenkiintoiset:
Perusaineenvaihdunta 1314kcal
Kokonaisenergian kulutus (ilman liikuntaa) 2024kcal.
Testin tekijä: Fitpoint Oy
torstai 10. huhtikuuta 2014
Lapin lunta, Lapin aurinkoa
Viimeinen lomaviikko eli hiihtoviikko eli hiihtolomaviikko 3/2014
Urheilukevään kalenteriin merkatuista kuukausittaisista isoista treeneistä ensimmäinen, hiihtoviikko Levillä, on nyt takana. Suunnitelman mukaan meni, jopa vähän tavoitetta paremminkin. Latukarkeloiden jälkeen on jo siirrytty Etelä-Suomeen sulalle maalle ja hypätty taas pyörän selkään. Mukava on siis palata vielä hetkeksi kertaamaan Lapin taikaa ja sitä, miten hiihtelyt lopulta menivätkään.
Hiihtolomaviikoista Levillä on menneinä vuosina nautittu useanlaisissa tunnelmissa. Milloin on ollut tavoitteena tyhjentää aivot työkuormituksesta, milloin hiihtää läpi koko latukartta, milloin suksia Ylläkselle ja/tai sieltä Leville; toistaiseksi kerran mökkiseuralaiset ovat osallistuneet Lapponia-hiihtoon. Tänä vuonna asetelma oli taas omalla tavallaan jännittävä, sillä loman ajankohta oli allekirjoittaneen viimeinen hoitovapaan viikko, ja nuoremman polven viimeinen viikko ennen päiväkodin aloittamista. Loistava sauma lepuuttaa mieltä kauniissa maisemissa, siis!
Kun nyt kevään mittaan on tullut mietittyä treenaamista aiempaa paremmin, suunniteltua ja toteutettua suunnitelmia, oli yhdenlainen suunnitelma laadittuna myös tälle hiihtoreissulle. Ja hyvin meni, kuten sanottua: yhteensä 22 tuntia ja 219 kilometriä kertyi ladun pinnalla liitelyä. Tarkoitus oli ottaa tosi tosi rauhallisesti ainakin alkuviikko, tai ainakin joka toinen päivä. Suunitelma toimi superhyvin siksikin, että vakituinen kämppäkaverini kotoa oli ilmoittautunut Saami Ski Raceen loman lopettajaisiksi, ja piti sitä silmällä pitäen lappamishalunsa kohtuullisina hiihtelemällä lähes koko viikon lähes pelkästään vaimonsa perässä.
Vaimon hiihtovauhti vaihteli: ensimmäisellä lenkillä intoa piisasi, kun edellisestä hiihtolenkistä oli aikaa reilu kuukausi. (!) Yhdelle päivälle oli sovittuna päiväkotielämää ajatellen oikein pitkä lenkki, jotta sekä lapsi että äiti saisivat edes yhden pehmeän laskun päivän harjoitellakseen erossaoloa. Tuolla lenkillä maltettiin viipyä kuutisen tuntia, josta hiihtoaikaa vajaat viisi tuntia. Loppuaika reissusta, reilu tunti, pyhitettiin hiihtotekniikan videoinnille, mehun juonnille ja Hanhipirtin hirvikeittolounaalle. Erityisesti viimeistä näistä suosittelen täydestä sydämestäni!
Pitkä lenkki, samoin kuin perheen pienimmän hoidosta suuren vastuun kantaneiden isovanhempien perässä hiihtäminen olivat oikein matalan sykkeen peruskuntolenkkejä parhaimmillaan. Aiemmista vuosista poiketen eväiden syöntiä ja koostumusta mietittiin herkkukurin tiimoilta vähän tarkemmalla syynillä. Herkkueväitä ja parit latukahvilan lätyt sallittiin kyllä, mutta kohtuutonta suklaan ja energiapatukan syömistä päätettiin välttää. Hyvin meni siinäkin suhteessa. (Kylläpä nyt tosiaan tulee paljon onnistumispisteitä.)
Vastapainona leppoisille lenkeille (uskaltaisin sanoa) kunnon tehoja saatiin, kun minäkin vedin vuorollani lastani Chariot-multisportkärryssä, joka oli hiihtopaketin myötä transformoitunut täydelliseksi ahkioksi. Leviläisen ystävän kanssa päätettiin ihan ottaa yhden päivän asiaksi vertailla ystävän lapselle vuokratun Fjällpulkenin ja meidän Chariotin vetotuntumaa, ja samalla tuli sitten hiihdettyäkin aika rivakasti. Tiedä muiden puolesta sanoa, mutta minulle tuo lenkki oli kyllä viikon tehokkain, ja hyvä niin. Kelikin oli silloin parhaimmillaan, kevätaurinkoa pilvettömältä taivaalta! Lopputulos vetotuntumatestissä oli molempien testaajien mielestä selvä: ensimmäisten raskaiden potkujen jälkeen Chariot tuntui selvästi miellyttävämmältä vetää, ja tuli perässä Fjällpulkenia tasaisemmin. Myöhempi uutisointi tiesi kertoa, että testikaveri oli sittemmin päättänyt hankkia oman Chariot-kärryn. Hyvä valinta, sanon.
Vielä loppuviikkoon mahtui yksi vauhtileikittely- ja nautiskelulenkki, kun hiihtokeli sen kuin liukastui loppulomaa kohti. Perjantaina hiihtelin appiukon kanssa ilman pulkanvetoa tai muitakaan vauhtirajoitteita 40km lenkin, ajallisesti hiihtoaikana 3h ja vartti päälle. Tuon lenkin kruunasi vielä illalla vesijuoksentelut kylpylässä, sekä tietysti piipahdus kylmä- ja kuumavesialtaassa, liukumäessä ja ulkoaltaissa. :) Prima, alles prima.
Näin jälkeenpäin muistellessa alkaa näyttää siltä, että lomaviikko oli vähintäänkin onnistunut, ja tekemistä on piisannut. Etukäteen aina jännittää niin koti- kuin lomaviikoillakin, saako suunniteltuja treenimääriä kasaan alkuunkaan... Pienen kiven verran keveni kesään ja kesän koitoksiin valmistautuminen, kun maaliskuun päätreeniviikkoon sopi näin loistava ajallinen määrä liikuntaa, ja lisäksi kulku alkoi jo antaa viitteitä siitä, että maltillinen ja johdonmukainen kestävyyspohjan harjoitusten toteuttaminen alkaisi purra. Ajoittain kun ladulla mentiin kovaa, se tuntui hyvältä ja vauhtia jaksoi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Yhteenveto viikon hiihdoista:
Päivä 1) 2h30min, 30km, vapaa
Päivä 2) 2h45min, 25km, vapaa
Päivä 3) 4h45min, 47km, pertsa
Päivä 4) 2h40min, 27km, vapaa
Päivä 5) 2h45min, 21,5km, pertsa
Päivä 6) 3h15min, 40km, vapaa; vesijuoksua 30min
Päivä 7) 3h15min, 28km, pertsa.
Sitten katseet jo kohti seuraavan kuukauden supertreeniä, tai supertreenijaksoa. Ajatuksissa oli pyrkiä löytämään huhtikuulle sopiva pyörärogaining tai muu pyöräkisa, mutta joko hakutaidot ovat kehnot tai sitten ajankohta on liian aikainen - kisaa ei ole löytynyt. Lapsenhoidon järjestyessä sopivasti on pääsiäiselle ladattu seuraavat suuruudenhullut tavoitteet.
Urheilukevään kalenteriin merkatuista kuukausittaisista isoista treeneistä ensimmäinen, hiihtoviikko Levillä, on nyt takana. Suunnitelman mukaan meni, jopa vähän tavoitetta paremminkin. Latukarkeloiden jälkeen on jo siirrytty Etelä-Suomeen sulalle maalle ja hypätty taas pyörän selkään. Mukava on siis palata vielä hetkeksi kertaamaan Lapin taikaa ja sitä, miten hiihtelyt lopulta menivätkään.
Hiihtolomaviikoista Levillä on menneinä vuosina nautittu useanlaisissa tunnelmissa. Milloin on ollut tavoitteena tyhjentää aivot työkuormituksesta, milloin hiihtää läpi koko latukartta, milloin suksia Ylläkselle ja/tai sieltä Leville; toistaiseksi kerran mökkiseuralaiset ovat osallistuneet Lapponia-hiihtoon. Tänä vuonna asetelma oli taas omalla tavallaan jännittävä, sillä loman ajankohta oli allekirjoittaneen viimeinen hoitovapaan viikko, ja nuoremman polven viimeinen viikko ennen päiväkodin aloittamista. Loistava sauma lepuuttaa mieltä kauniissa maisemissa, siis!
Kun nyt kevään mittaan on tullut mietittyä treenaamista aiempaa paremmin, suunniteltua ja toteutettua suunnitelmia, oli yhdenlainen suunnitelma laadittuna myös tälle hiihtoreissulle. Ja hyvin meni, kuten sanottua: yhteensä 22 tuntia ja 219 kilometriä kertyi ladun pinnalla liitelyä. Tarkoitus oli ottaa tosi tosi rauhallisesti ainakin alkuviikko, tai ainakin joka toinen päivä. Suunitelma toimi superhyvin siksikin, että vakituinen kämppäkaverini kotoa oli ilmoittautunut Saami Ski Raceen loman lopettajaisiksi, ja piti sitä silmällä pitäen lappamishalunsa kohtuullisina hiihtelemällä lähes koko viikon lähes pelkästään vaimonsa perässä.
Vaimon hiihtovauhti vaihteli: ensimmäisellä lenkillä intoa piisasi, kun edellisestä hiihtolenkistä oli aikaa reilu kuukausi. (!) Yhdelle päivälle oli sovittuna päiväkotielämää ajatellen oikein pitkä lenkki, jotta sekä lapsi että äiti saisivat edes yhden pehmeän laskun päivän harjoitellakseen erossaoloa. Tuolla lenkillä maltettiin viipyä kuutisen tuntia, josta hiihtoaikaa vajaat viisi tuntia. Loppuaika reissusta, reilu tunti, pyhitettiin hiihtotekniikan videoinnille, mehun juonnille ja Hanhipirtin hirvikeittolounaalle. Erityisesti viimeistä näistä suosittelen täydestä sydämestäni!
Pitkä lenkki, samoin kuin perheen pienimmän hoidosta suuren vastuun kantaneiden isovanhempien perässä hiihtäminen olivat oikein matalan sykkeen peruskuntolenkkejä parhaimmillaan. Aiemmista vuosista poiketen eväiden syöntiä ja koostumusta mietittiin herkkukurin tiimoilta vähän tarkemmalla syynillä. Herkkueväitä ja parit latukahvilan lätyt sallittiin kyllä, mutta kohtuutonta suklaan ja energiapatukan syömistä päätettiin välttää. Hyvin meni siinäkin suhteessa. (Kylläpä nyt tosiaan tulee paljon onnistumispisteitä.)
Vastapainona leppoisille lenkeille (uskaltaisin sanoa) kunnon tehoja saatiin, kun minäkin vedin vuorollani lastani Chariot-multisportkärryssä, joka oli hiihtopaketin myötä transformoitunut täydelliseksi ahkioksi. Leviläisen ystävän kanssa päätettiin ihan ottaa yhden päivän asiaksi vertailla ystävän lapselle vuokratun Fjällpulkenin ja meidän Chariotin vetotuntumaa, ja samalla tuli sitten hiihdettyäkin aika rivakasti. Tiedä muiden puolesta sanoa, mutta minulle tuo lenkki oli kyllä viikon tehokkain, ja hyvä niin. Kelikin oli silloin parhaimmillaan, kevätaurinkoa pilvettömältä taivaalta! Lopputulos vetotuntumatestissä oli molempien testaajien mielestä selvä: ensimmäisten raskaiden potkujen jälkeen Chariot tuntui selvästi miellyttävämmältä vetää, ja tuli perässä Fjällpulkenia tasaisemmin. Myöhempi uutisointi tiesi kertoa, että testikaveri oli sittemmin päättänyt hankkia oman Chariot-kärryn. Hyvä valinta, sanon.
Vielä loppuviikkoon mahtui yksi vauhtileikittely- ja nautiskelulenkki, kun hiihtokeli sen kuin liukastui loppulomaa kohti. Perjantaina hiihtelin appiukon kanssa ilman pulkanvetoa tai muitakaan vauhtirajoitteita 40km lenkin, ajallisesti hiihtoaikana 3h ja vartti päälle. Tuon lenkin kruunasi vielä illalla vesijuoksentelut kylpylässä, sekä tietysti piipahdus kylmä- ja kuumavesialtaassa, liukumäessä ja ulkoaltaissa. :) Prima, alles prima.
Näin jälkeenpäin muistellessa alkaa näyttää siltä, että lomaviikko oli vähintäänkin onnistunut, ja tekemistä on piisannut. Etukäteen aina jännittää niin koti- kuin lomaviikoillakin, saako suunniteltuja treenimääriä kasaan alkuunkaan... Pienen kiven verran keveni kesään ja kesän koitoksiin valmistautuminen, kun maaliskuun päätreeniviikkoon sopi näin loistava ajallinen määrä liikuntaa, ja lisäksi kulku alkoi jo antaa viitteitä siitä, että maltillinen ja johdonmukainen kestävyyspohjan harjoitusten toteuttaminen alkaisi purra. Ajoittain kun ladulla mentiin kovaa, se tuntui hyvältä ja vauhtia jaksoi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Yhteenveto viikon hiihdoista:
Päivä 1) 2h30min, 30km, vapaa
Päivä 2) 2h45min, 25km, vapaa
Päivä 3) 4h45min, 47km, pertsa
Päivä 4) 2h40min, 27km, vapaa
Päivä 5) 2h45min, 21,5km, pertsa
Päivä 6) 3h15min, 40km, vapaa; vesijuoksua 30min
Päivä 7) 3h15min, 28km, pertsa.
Sitten katseet jo kohti seuraavan kuukauden supertreeniä, tai supertreenijaksoa. Ajatuksissa oli pyrkiä löytämään huhtikuulle sopiva pyörärogaining tai muu pyöräkisa, mutta joko hakutaidot ovat kehnot tai sitten ajankohta on liian aikainen - kisaa ei ole löytynyt. Lapsenhoidon järjestyessä sopivasti on pääsiäiselle ladattu seuraavat suuruudenhullut tavoitteet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)