Mitä kuuluu helmikuuhun,

kevään ensi aurinkoihin, uuden vuoden touhuun?

Olleet hiljaiseloa viime kuut,
jääneet tauolle runot sun muut;
Aika käytetty pikkuise(e)n muuhun!

Jälkeen joulun jaloimman,
ihan uuden jutun aloin, kas:
synnytimme elämän uuden,
täydellisen pienen ihanuuden!

Vaan ei ole urheilu unohtunut,
vain prior-järjestys muuttunut.
Täst' lähin on pakko miettiä
tarkasti montako kieppiä
ehtii heittää hiihtoladulla;
pitää edetä optimiteholla.

Kun on myös muuta tärkeää,
osaa urheilun tavoitteet järjestää
niin että kaikkensa yrittää,
mutta, sellaisen tullen, pettymyksenkin sietää.
Ehkä tärkeimpänä pointtina pitäisin, että
treenatessa hetkeksi äidin huolet heittää,
keskittyy tekemiseen täysillä.
Aikaa säästyy, ja pysyy vire koko perheellä.

Treenilenkkien sokeria ovat munkkikahvitauot,
kevättalven merisuolaa massahiihdot!
Suositeltavaa on osallistuminen kaikille,
ja kannustamisrooli perheen pienimmille.
Kun ajoissa pääsee urheilujuhlan tunnelmaan,
innostuu ehkä isompana itsekin kokeilemaan.

Sitä meidän Suomemme tarvitsee:
Uutta polvea, joka ilokseen urheilee!

Jää, lumi!

Talvi tuli, mutta suli
kaikki kaunis ensilumi

teki tiet liukkaiksi,
rullahiihdon mahdottomaksi.

Saapui musta jää
polvia ärsyttämään:

jolla on nastapohjat
saa pitää juoksunsa ohjat,

nautiskella narskuvasta
jäisestä kadunpinnasta.

Ilman urheilua on pitkä Lokakuu

vähän kuin masentava illansuu.

Vaan urheilun myötä lokakuu
voi olla vaikka mikä muu:
vaikka vuodenaika, jolloin jotain muuttuu...

Lokakuu.

Valoa puuttuu,
kesälajien kausi vaihtuu,
auringon valo ja lämpö haihtuu,

mutta peruskunto karttuu!


Eli mitä tekee urheilija kun
taittuu
    mittari pakkaselle ja
maistuu
    ilma kuivalle ja
narskuu
    ensilumi lenkkarin alla?


Juoksee vain lisää niin
varttuu
    keuhkot kestävämmäksi, silloin
siirtyy
    mielestä syksy ja sade ja
saapuu
    tilalle talven odotus ja

Marraskuu.

Niin pitkällä ollaan jo!
Hiihtokausi alkaa pian, aika kaivaa esiin monot.