Maalisnautintoa

Loputonta hiihtointoa
Tuntuu etton pakko pinkoa
Minkä kintuista irtoaa
Ja hartiat linkoaa

Ladulla vauhti hurmaa, huumaa,
vie mennessään
Aika kuluu siivillä, päivä, matka taittuu
kuin itsestään
Kunpa latu jatkuis vaan,
ei lenkki loppuis ikinä

Milloin ollaan maalissa?
Kesä siintää jo kaalissa
Lajinvaihto kalenterissa

Mutta momentti on tärkein,
kaikkea merkitsee
Laturetki keväällä, hangilla,
täysin kahlitsee

Lähestyköön maratonit, maastojuoksut, suunnistukset
Nämä kelit, auringot, omistaa sukset
Ei tarvi muistaa muuta, vain harrastukset
Antaa sykkeen viedä, unohtaa arki, harmitukset
Poimia virran, energian, voimavaikutukset

Mitä kuuluu helmikuuhun,

kevään ensi aurinkoihin, uuden vuoden touhuun?

Olleet hiljaiseloa viime kuut,
jääneet tauolle runot sun muut;
Aika käytetty pikkuise(e)n muuhun!

Jälkeen joulun jaloimman,
ihan uuden jutun aloin, kas:
synnytimme elämän uuden,
täydellisen pienen ihanuuden!

Vaan ei ole urheilu unohtunut,
vain prior-järjestys muuttunut.
Täst' lähin on pakko miettiä
tarkasti montako kieppiä
ehtii heittää hiihtoladulla;
pitää edetä optimiteholla.

Kun on myös muuta tärkeää,
osaa urheilun tavoitteet järjestää
niin että kaikkensa yrittää,
mutta, sellaisen tullen, pettymyksenkin sietää.
Ehkä tärkeimpänä pointtina pitäisin, että
treenatessa hetkeksi äidin huolet heittää,
keskittyy tekemiseen täysillä.
Aikaa säästyy, ja pysyy vire koko perheellä.

Treenilenkkien sokeria ovat munkkikahvitauot,
kevättalven merisuolaa massahiihdot!
Suositeltavaa on osallistuminen kaikille,
ja kannustamisrooli perheen pienimmille.
Kun ajoissa pääsee urheilujuhlan tunnelmaan,
innostuu ehkä isompana itsekin kokeilemaan.

Sitä meidän Suomemme tarvitsee:
Uutta polvea, joka ilokseen urheilee!

Jää, lumi!

Talvi tuli, mutta suli
kaikki kaunis ensilumi

teki tiet liukkaiksi,
rullahiihdon mahdottomaksi.

Saapui musta jää
polvia ärsyttämään:

jolla on nastapohjat
saa pitää juoksunsa ohjat,

nautiskella narskuvasta
jäisestä kadunpinnasta.