Kevät tulee, hiipii

Kevät tulee, hiipii
Hiljakseen, ja mielii
Lenkkitossut rientoon
Pururadan kiertoon

Kestääkö nivelet
Jälkeen talven
Pehmeän lumen

Auttaa jos kävelet
Ja sitten taas lennät
Päkiältä toiselle
Korkealla polvella
Hilpeällä mielellä

Sulalla tiellä

Maalisnautintoa

Loputonta hiihtointoa
Tuntuu etton pakko pinkoa
Minkä kintuista irtoaa
Ja hartiat linkoaa

Ladulla vauhti hurmaa, huumaa,
vie mennessään
Aika kuluu siivillä, päivä, matka taittuu
kuin itsestään
Kunpa latu jatkuis vaan,
ei lenkki loppuis ikinä

Milloin ollaan maalissa?
Kesä siintää jo kaalissa
Lajinvaihto kalenterissa

Mutta momentti on tärkein,
kaikkea merkitsee
Laturetki keväällä, hangilla,
täysin kahlitsee

Lähestyköön maratonit, maastojuoksut, suunnistukset
Nämä kelit, auringot, omistaa sukset
Ei tarvi muistaa muuta, vain harrastukset
Antaa sykkeen viedä, unohtaa arki, harmitukset
Poimia virran, energian, voimavaikutukset

Mitä kuuluu helmikuuhun,

kevään ensi aurinkoihin, uuden vuoden touhuun?

Olleet hiljaiseloa viime kuut,
jääneet tauolle runot sun muut;
Aika käytetty pikkuise(e)n muuhun!

Jälkeen joulun jaloimman,
ihan uuden jutun aloin, kas:
synnytimme elämän uuden,
täydellisen pienen ihanuuden!

Vaan ei ole urheilu unohtunut,
vain prior-järjestys muuttunut.
Täst' lähin on pakko miettiä
tarkasti montako kieppiä
ehtii heittää hiihtoladulla;
pitää edetä optimiteholla.

Kun on myös muuta tärkeää,
osaa urheilun tavoitteet järjestää
niin että kaikkensa yrittää,
mutta, sellaisen tullen, pettymyksenkin sietää.
Ehkä tärkeimpänä pointtina pitäisin, että
treenatessa hetkeksi äidin huolet heittää,
keskittyy tekemiseen täysillä.
Aikaa säästyy, ja pysyy vire koko perheellä.

Treenilenkkien sokeria ovat munkkikahvitauot,
kevättalven merisuolaa massahiihdot!
Suositeltavaa on osallistuminen kaikille,
ja kannustamisrooli perheen pienimmille.
Kun ajoissa pääsee urheilujuhlan tunnelmaan,
innostuu ehkä isompana itsekin kokeilemaan.

Sitä meidän Suomemme tarvitsee:
Uutta polvea, joka ilokseen urheilee!