Tämän vaimon pitkä kisatauko sai mieluisan päätöksen, kun aviomies ehdotti yhtiskää seikkailua Snowflakes-radalla. Todellakin! Treenipaineet kohdistuivat suurimmilta osin pyöräilyyn, jossa tasoeromme on enin. Mitä teknisempää, sitä jojompaa...
 |
| Reitin suunnittelu toteutettiin kuitenkin yhdessä :) |
Prologista pätkittiin suoraan patikkasuunnistusosuudelle. Pieni tahdin tasaaminen tehtiin, mutta analyysistä katsottuna hyvin kipitettiin kärjen takana tulevan jonkinmoisen pääjoukon kärkipäässä... Intin temppurata oli muuten yllättävän jännä ekaa kertaa mentynä, ja nosti taas sykettä vähän lisää. Oho, pitäisi tätäkin näköjään treenata! Aikaa vaihdossa hölkän jälkeen oli kulunut tasan tunti.
Pyöräosuus. Ennakkoon tätä hymisteltiin osuuksista eniten; pyöräsuunnistus ei ole vielä meidän kaksikon vahvuus, ja kun se vauhti ja tekniikkakin tuottaa välillä allekirjoittaneelle tuskanhikeä... Oli yritetty sopia oikeanlaisen kannustamisen periaatteista matkasopua ajatellen. Kahdessa tunnissa ehtikin kyllä tapahtua monenlaista! Minä tarvitsin välillä kiritystä ja jalkauduttaessa "hölkkää edes" -komentoja, Juha-kartturi puolestaan toppuuttelua ja mieluummin järjenpalautuspysäytyksiä. Onneksi pyörärallin keskivaiheilla oli erikoistehtävä, suunnistus neljäntonnin kartalla, sisältäen käynnit kaikkien mahdollisten sorakekojen (soravuorten?) päällä. Pyörällä liian helpolla päässytkin sai purkaa energiaylijäämää! Lykkyä, että kisavietin vienti oli tässä kohdassa halpaa, eikä johtanut kuin noin minuutin pummiin lammelta pois lähdettäessä. Ja taas osat vaihtui, vaimon polkuvoiman rajalla mentiin... |
| Aina vain tahtoo tulla jotain spekuloitavaa. Joko suunnitellussa, tai viimeistään toteutetussa reitissä! |
Pyöräilyn loppuun tehtiin ärrrsyttävä pieni jahkailulenkki, niin että vertailuporukka pääsi karkaamaan parin minuutin päähän. Melontaosuus oli selkeä ja yllättävän raskas: päätä kiristi kun ei saatu tarkkaa näkymää edellä meneviin. Että olivatko meidän sarjaa vaiko eivät! Taas piti toista muistuttaa rivakasta tahdista useampaan kertaan, ja toista toppuutella liioista vauhdinpelastusyrityksistä. Melonta taisi omia puolisen tuntia, koko osuus reilut 50 minuuttia.
Maalissa kokonaisaika näytti 3:58, ja arvioimme sijoituksen osuneen nipin napin parinkympin sakkiin. Illalla myönnettiin kisa-arvioon vielä pieni plussa, kun sijoitus olikin jopa 15. Samalla aikoja vertaillessa alkoi muistiin palautua kävellen otettuja askelia, ja kismitys nousi. Hankalaa! Etenkin maastopyöräily tuntuu olevan vaikea kisalaji vähillä treenitunneilla. Aina luulee ajavansa voimiensa äärirajoilla, mutta maalissa miettii, että olisi voinut puristaa vielä parissa tai kymmenessä kohdassa vähän lisää.
Loppukiteytyksen "hieno tapahtuma ja hyvä kilpailutreeni" jatkoksi: vielä on varaa treenata varsinkin maastopyöräilyä, ja samalla miettiä, mikä suunta on pururadalla myötä- ja mikä vastapäivään. Kiitokset Snowflakesille mahtavista järjestelyistä ja loistavasta kisatunnelmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?