sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Mitä kuuluu helmikuuhun,

kevään ensi aurinkoihin, uuden vuoden touhuun?

Olleet hiljaiseloa viime kuut,
jääneet tauolle runot sun muut;
Aika käytetty pikkuise(e)n muuhun!

Jälkeen joulun jaloimman,
ihan uuden jutun aloin, kas:
synnytimme elämän uuden,
täydellisen pienen ihanuuden!

Vaan ei ole urheilu unohtunut,
vain prior-järjestys muuttunut.
Täst' lähin on pakko miettiä
tarkasti montako kieppiä
ehtii heittää hiihtoladulla;
pitää edetä optimiteholla.

Kun on myös muuta tärkeää,
osaa urheilun tavoitteet järjestää
niin että kaikkensa yrittää,
mutta, sellaisen tullen, pettymyksenkin sietää.
Ehkä tärkeimpänä pointtina pitäisin, että
treenatessa hetkeksi äidin huolet heittää,
keskittyy tekemiseen täysillä.
Aikaa säästyy, ja pysyy vire koko perheellä.

Treenilenkkien sokeria ovat munkkikahvitauot,
kevättalven merisuolaa massahiihdot!
Suositeltavaa on osallistuminen kaikille,
ja kannustamisrooli perheen pienimmille.
Kun ajoissa pääsee urheilujuhlan tunnelmaan,
innostuu ehkä isompana itsekin kokeilemaan.

Sitä meidän Suomemme tarvitsee:
Uutta polvea, joka ilokseen urheilee!