Ehkä kisavauhtikin löytyy vielä...
Istun lentokoneessa ja katson kelloa: ilmoittautuminen BodomTrailille 2016 alkoi kaksi minuuttia sitten. Jännitän, pääsenkö mukaan, kun wifi on lennolla ehkä joo free, muttei juuri nyt lainkaan available. Samalla tiedän, että jännitys mukaanpääsystä tulee jatkumaan vielä pitkään, siihen saakka kunnes seison lopulta lähtöviivalla ja hölskytän toivottavasti siihen mennessä taas vähän vahvempia ja vikkelämpiä kukkakeppejä, joita jaloiksikin kutsutaan. Herkkua yhtä kaikki, on ainakin kehityksen suunta ylöspäin ja toiveiden tynnyriin sukellus alkanut.
Raksaprojekti vie meidän perheen järkevästä treeniajasta tällä hetkellä leijonan osan, eli viikko on onnistunut jos on päässyt kahdelle lenkille ja kerran salille. Parhaimmillaan aerobista on saatu kerättyä ehkä neljä tuntia viikkoon, kun vaunulenkkien suhteen käyttää vähän soveltavaa laskutapaa. Vaan kaikki otetaan ja kaikesta nautitaan, niin lenkeistä, raksasta kuin lasten seurasta. Tää on nyt vaan tätä vielä jonkin aikaa. Tehokkuuden alkulähteillä muuta ei ehdi tehdä kuin juosta, joten pyritään nyt sitten juoksukisaan ensi töiksi numerolappua sovittelemaan ja kisahuumaa mieleen palauttamaan.
Hyviä uutisia urheilun - tai no, liikunnan - saralta joka tapauksessa on. Pisin juoksulenkki on jo (!) 12 kilsaa, ja hei, ensimmäinen leuka on taas saatu vedettyä! Vuodenvaihteesta alkanut päivittäinen treeni on ehtinyt kasvattaa ensimmäiset hiirenkorvansa: Selvästi onnistuneen leuan olen saanut näinä 31 tammikuun päivänä vedettyä ehkä neljästi. Kohta siis menee jo kaksi. :) Oman kropan paino on tuplaraskauden jäljiltä taas tutuissa lukemissa, maastavedon ja penkin painot samoin. Lasten isovanhempia ei voi liian monessa foorumissa kiittää mm. siitä, että salitreeniä ei ole tarvinnut jättää välistä kuin ehkä kahdella viikolla koko puolen vuoden aikana. Yhden kummitädinkin olen kuulemma saanut innostettua mukaan hulluutuksiin, leuanvetotanko kuuluu siellä hankitun. Jes!
Hyvistä uutisista ja jännittämisen aiheista lisää. Varattuna on Kanarian lomaviikko oman perheen ja kaikkien isovanhempien kanssa, siellä tavoitteena päivittäinen treeni ja ennen kaikkea pyöräily. Raksa ratkaisee, ja jos se sallii, kalenterissa siintää myös parin viikon kiertue keväthangilla. Toistaiseksi hiihtokilsoja pyöreät nolla, jaiks... Treenikaverit ja kilpasiskot ovat vielä tovin aikaa piirun verran karussa siis, mutta paluu numerolapun haltijaksi lähestyy yhtä kaikki. 😁
Jospa tämä olisi se meidän perheen tapa kasvattaa urheilullisia lapsia. Ainakin äiti on pähkinöinä sporttailusta - ilmoittautuminen nimittäin onnistui lopulta kotona, ja nimi komeilee Bodom Trail 2016 osallistujalistalla. Yippee! Toukokuu, mut vie polkujuoksuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?