Bodom Trail 2016

12 km paluu kisapoluille 5/2016


Olin valmistautunut starttaamaan paljon paljon kovempaa. Yritin malttaa mieleni, koska muilla oli luultavasti polkujuoksukokemusta jonninverran minua enemmän. Saas nähdä mitä tulee, mielessä pyöri... Mutta nyt nautitaan!


Reilu puolitoista vuotta edellisestä numerolappukokemuksesta teki tehtävänsä. Jännitti taas kuin mummoa lumella. Verryttelyt aloitin jo 50 minuuttia ennen omaa starttia, hikeä ei tarvinnut juuri peräänkuuluttaa helteisen kelin myötä. Kaikenkaikkiaan olosuhteet olivat kohdallaan, ja hyviä harjoituksia alla ainakin muutamia.
Starttasin kolmannessa lähtöryhmässä. Oletin, että mentäisiin noin Venlojen viestin aloituksen tyyliin, ehkä kovempaa, kun matkassa oli reilusti miehiäkin. Ihmettelin, kun kukaan ei pyrkinyt edes lähtöviivalle kun aikaa lähtöön oli enää sekunteja. No, minä sitten pyrin! Sinnehän sitä on mentävä lopulta joka tapauksessa.


Eka kilometri tuntui helpolta reippaalta rullailulta, perus "kohta ehkä tuntuu jo pahalta" -fiiliksellä. Jälkitarkastelusta katsottuna km-vauhti oli luokkaa 4:45, eli kohtuu maltillista, mutta ekaksi startiksi mukavan reipasta. Olin oikeastaan vähän yllättynyt, kuinka olo tuntui vanhalta tutulta. Tilanne muuttui, kun polku kapeni ja vaihtui sitten aivan metsäksi. Muistin, millaisessa kisassa sitä oltiinkaan, ja ymmärsin, että juoksu tulisi muistuttamaan enemmän suunnistusta seuraavilla kilometreillä. Km-vauhdeista en pysynyt kärryillä, matkan arviointi oli vaikeaa. Huhuilin puolen tunnin kohdalla tietoja muilta (oman Suunnon Ambit3 Sportin näyttöjen päivittäminen on hieman venähtänyt), ja kuulla sain matkaa takana olevan n. 4,3km. Puolen tunnin kohdalla! Hellurei!


Sykkeet oli sitä luokkaa ettei laskupäähän voinut luottaa, arviot loppuajasta vaihtuivat joka päättelyllä. Vasta hyvän matkaa puolivälin toisella puolella muistin senkin, että näppäsin startissa kellon päälle minuuttia ennen lähtöä. Ei ihme ettei km-vauhdeista ottanut selkoa!
Matkalla oli ehkä 3-4 pitkospuukohtaa, joiden ympärillä miltei uitavan märkää. Näissä kohdissa joutui hiukan jonottamaan, ja vaikka ensimmäinen oli jo ennen puolen tunnin täyttymistä, nokkelana (?) kisaajana aloin imeä geeliä aina kun vauhti 'pakon edessä' hidastui. Muutamassa kohdassa huutelin vähän vauhtia porukkaan, kun 'turhissa' kohdissa meinattiin pistää ihan kävelyksi. Ohittaminen oli kuitenkin enimmäkseen melko helppoa, ja itse jouduin päästämällä päästämään muita ohitse vain kerran, ehkä pari. Toisella kerralla tein ehkä vähän keljumaisen ratkaisun, kun muutama edellämenijä tarjosi minun laillani tietä nopeammille. Hyppäsin ohittavan junan letkaan! Näin sain näppärästi hetkeksi vauhtia kinttuihin. Sori siitä!


Eräs kokeneempi juoksijakaveri oli kerrannut minulle ennen starttia reitin päälinjat. Alussa nopeaa, pikku hiljaa hidastuvaa, keskiväli on mäkistä ja märkää, loppuun ura taas kovenee ja antaa sijaa vauhdinnostolle. Oli kyllä hyvät neuvot! Jälkikäteen spekuloiden hieman liikaa säästelin tai jouduin hölläämään vauhtia keskimmäisellä pätkällä. Nousuja kävelin kipittäen, alamäissä yritin pitää kunnon vauhtia. Lopun tekniset alamäet tuottivat kyllä vaikeuksia, mutta lopussa seisoi (tai juoksi) kiitosta siitä, että paukkuja tasaiselle oli vielä jäljellä. Lisäsin melko reilusti vauhtia (tai ainakin tehoa), kun matkaa oli alle 2km. Viimeisillä sadoilla metreillä oli vielä kismittävä pitkä nousu, johon reidet taas hetkeksi tummuivat... Mutta loppukirin sain kaivettua, olkoonkin että miesten 21km voittaja huitaisi minusta ohi juuri ennen loppusuoralle kääntymistä. Matkan aikana keksin itselleni kaksi tavoitetta: Olla maalissa ennen pitkän matkan kärkeä, ja olla maalissa päivän nopein imettäjä. Eka näistä meni siis mönkään, ja aivan leuka lommolla hämmästelin Ansion ja kumppaneiden jäätävää vauhtia paahtavassa helteessä. Vasta paljon myöhemmin muistin, että kaverit sentään lähtivät minua 10min aikaisemmin matkaan. No, siltikin, jäätävää on menonsa.


Koko reissun kovin syke 174 loppusuoralla, samoin nopein km-vauhti 4:37. Sijoitus 20/217. Hyvin meni! Jäi aivan mielettömän hyvä fiilis onnistuneesta kisasta niin omalta kuin järjestelyjenkin kantilta. Kaikki nappiin! Kuulemma ensi vuonna olen perheessä vasta toissijaisesti juoksuvuorossa tässä kisassa. Pitää alkaa ajoissa haalia lapsenvahtia, koukuttava oli kisa ja laji, supersuosittu #polkujuoksu.