Jalalla jalajala vei

Juoksua, hiihtoa ja haaveita 3-4/2016


Tiukkaa tekkee, ei voi mittään. Hirviä hinku reenaamaan ja yrittää vain unohtaa sen. Jala jalla jalajala vei...

Muutamia hailaitseja keväältä kerrottavaksi onneks on! Käytiin viikon juoksuleiri Gran Canarian maisemissa, ja nautittiin lämmöstä. Maastotossut pääsi pari kertaa sen verran hyvään testiin että hyväksi on testaamalla ne nyt todettu. Ihanaa! Tolkuttoman nättiä vuorenrinnettä, monenlaista polkua ja varsin hyvä seura laittaa jalalla jala jala vei.


Pikku kääntötauko kotona, siivottiin koti myyntikuntoon ja lähdettiin uuteen reissuun. Reissussa ollessa sitten myytiin se koti. :) Siivoamisella olen viime vuosina tarkoittanut lähinnä pintasiivousta, imurointia ja kylppärin sutaisua. Tällä kertaa siivottiin aivan vanahaan malliin, nurkkienjynssäyshommaa tarkoitan. Kanarian reissun kuusi lenkkipäivää kuitattiin kuudella lenkittömällä siivouspäivällä. Puhdasta  sentään tuli! Kanarian treeniviikon tuntimäärät olivat muuten jännä juttu: Tuntui kuin juoksua olisi tullut ainakin 15 tuntia, totuus oli tasan viisi! Jatkoa varten muistiin kirjoitettavaksi tuli, että pyörät on varattava vuokrattavaksi sesonkiaikana pari kuukautta etukäteen. Adhoc-kyselijälle ei tarjottu edes reittikarttaa lohduksi. 😁


Lyhyellä ja työläällä varusteiden vaihdolla (12 koneellista pyykkiä kuudessa päivässä) suunnattiin siis kohti maaliskuisia hiihtolatuja. Mielessä siinsivät vierailu Syötteellä pitkästä aikaa ja siellä uusi mökin laajennus, Levin tutut hiihtobaanat ja Kittilän ystävien tapaaminen.


Syötteellä päästiin hiihtämään lasten suosiollisessa rytmissä, eivät nimittäin heränneet päiväuniltaan kertaakaan niinä aikoina kun äitiliini oli hiihtoretkillä. (Olis kai pitänyt viipyä retkillä pitempään!) Kelit oli kohdillaan, mutta latujen kunnossapito tökki. Kun mökki on vähän syrjäisemmän ladun varressa, ekat ja vikat 10 latukilometriä joka lenkistä olivat täynnä mäntymetsän ripottamaa roskaa.  Vasta tunturin juurella alkoi meno kirkastua, päivästä ja kellonajasta riippumatta. Onneksi puhdastakin kaistaa löydettiin, ettei mennyt ihan maku hiihtämisestä. Haastetta oli enemmän pertsalla mennessä, kun ladun vierusta oli turhan jäinen ja latu siis roskainen. Vapaalla tyylillä isoimmat esteet sai väisteltyä, eikä pidon tarttumista tai jäätymistä tarvinnut miettiä.


Levillä latujen laatu oli tutulla varmuustasolla! Parituntista lenkkiä hiihdin, useimmiten vähän alle. Hyvältä tuntui kaikkinensa, vain enemmän olisin toivonut saavani lapsia mukaan lenkeille. Yritettiin hommata toinenkin lenkkikärry hiihtoahkioksi, vain huomataksemme etteivät kärryjen ja kärryjen suksien vuosimallit aivan vaivatta sopineetkaan yhteen. Yksi toimiva menopeli hiihtäjän perään saatiin koottua viimeiseksi päiväksi! Niinikään yksi halukas kyytiläinen ilmoittautui mukaan, ja yksi hiihtäjä eli kärrynvetäjä. Muistot oli hiukan totuutta kultaisemmat: taisi olla viime kerralla sekä pienempi kärry että vähemmän massaa kyydissä että enemmän treeniä pohjilla vetäjällä että tasaisempi maasto! Eka 1,3km kesti 11 minuuttia. Ajattelin, ettei tässä hitsivie päästä kuin vitosen lenkki mutta niinpä vain homma alkoi toimia tasaisemmalla väylällä, ja 19km saatiin kärrylle matkaa. Kyytiläinen käväisi myös lyhyesti suksillaan, kunnes eväsrusinat muistuivat taas mieleen. Aivan helottavan hyvä oli keli, ja toinen Levin latukartan suosikkireiteistäni Marja-Leenan kahvilalle tarjosi parasta antiaan. Sen verta oltiin vain ajoissa ettei lättyjen paistaminen ollut päässyt vielä alkuunkaan, onneksi omat eväät riittivät!


Kun myöhään aloittaa, voi ajoissa lopettaa: näin meidän hiihtokausi 2016. Hiihtoreissulla yhdeksän reissupäivän saldoksi tuli kahdeksan hiihtopäivää ja pauttiarallaa 155 kilsaa. Koko talven lukemat saa kun lisää kaksi kotimaastojen lenkkiä, yhteensä 30km mukaan. Positiivisen kautta ajateltuna siinä on yli satanen enemmän kuin viime vuonna hiihdetyt matkat!


Onneksi kotolandiassa Vantaalla ovat nyttemmin polut sulaneet ja Kanarian reissulle hankitut uudet lenkkarit saatu tehokäyttöön. Lenkkikärryn kanssa on hölkätty ja nyt jo parit lenkit pyöräiltykin. Isovanhemmat ovat taas ilmaantuneet apukäsiksi, ja ne hetket on hyödynnetty tarkkaan paitsi raksalla myös maastolenkkarit jalassa... On alkanut jo mielihalut huidella korkealla, unelmat uudesta tupla-Jukolasta ja multisport-kesästä elävät taas.


"If your dreams don't scare You, they are not big enough."


Ihan ens alkuun puetaan kuitenkin kisanumero ylle puolentoista viikon päästä Bodom Trail -polkujuoksukauden avauksessa Espoossa. En malta odottaa!