Tulevan kesän tavoitteet ja haaveet 2/2014
Johtuu varmaankin nuoruuden harrastuksestani pesäpallosta, että uusi kausi tarkoittaa minulle aina seuraavaa kesää, ja uuteen kauteen valmistautuminen alkaa viimeistään vuodenvaihteessa. Nyt kun olen jo hyvän aikaa urheillut ns. kilpakuntoilijana, rytmitys ja lajipainotukset tuntuvan ohjautuvan samaan kesäkausirytmiin kuin luonnostaan.
Hiihto on minulle hieno ja tärkeä laji, ja kuitenkin olen taipuvainen pitämään massahiihtokilpailuja paljolti myös "vain" hyvinä treeneinä kesän koitoksille. Suunnistus on vienyt sydämeni ihan totaalisesti, ja viime kesänä ensimmäistä kertaa koettu rastiviikko tuntui uskomattoman hienolta tapahtumalta urheilla mukana, jo katkeamattomaksi perinteeksi tulleen Jukolan itseoikeutettuna jatkumona. Viime talvi meni kilpailujen osalta käytännössä ohi raskauden jäljiltä toipuessa, ja kisavire alkoi löytyä juuri kesän korvalla. Tästä kaudesta olisi tarkoitus muokata vähän toisenlainen, vaikkakin paras vire olisi taas tarkoitus ajoittaa alkukesän tienoille.
Jotta elämä ei olisi liian arvattavaa, olen hiljattain kumonnut kaikki edellisessä kirjoituksessa laatimani lupaukset treenien määrästä ja pituudesta sekä kilpailullisten haasteiden kovuudesta. Nimi on joukkueessa, joukkueen nimi hahmottumassa, kilpailun nimi on Rokua Geopark Challenge 2014. Pieniä muutoksia, lähinnä lisäyksiä, on treenikalenteriin siis tulossa.
Kun paikka kisaan aukeni, otin kylmästi kalenterin käteen, ja aloin miettiä, minkä verran oikeasti ehtisin treenata ennen kisaa. Ja edelleen sitä, viitsisikö sellaisella treenillä uskotella itselleen, että on kisakunnossa 24 tunnin koitokseen. Lueskelin vähän treenipalstoja, ja sain vedettyä yhteen suunnitelmani kevääksi. Päätin pitää aiemmin asettamani minimiviikkotreenit samoina, ja satsata siihen, että joka kuukaudelle osuisi vähintään yksi oikeasti pitkä lenkki, mieluiten kisa. Tämän lisäksi panostaisin huolellisuuteen ja runsaaseen ulkoiluun, ja vähintään kolmena viikkona neljästä pyrkisin tekemään ns. normaalin pitkän lenkin, kestoltaan 2-3 tuntia.
No niin. Akut ladattu. Suunnitelmat hieman tarkemmin auki purettuna näyttävät tältä:
Joka viikko
. Vähintään neljä harjoitusta, joista
. Yksi on puntti
. Yksi on pitkä, 2-3 tuntia
. Yksi (ja vain yksi) on tehoharjoitus ja
. Ainakin yksi harjoitus on tai sisältää pyöräilyä.
(. Jokainen lisäharjoitus on plussaa, kuitenkin vähintään yksi lepopäivä / viikko.)
Joka kuukausi
. Vähintään yksi pitempi kilpailunomainen harjoitus, kesto vähintään 5 tuntia. Alustavan kalenterin mukaan nämä harjoitukset olisivat
. Finlandiahiihto, molemmat matkat, helmikuussa
. Hiihtolomaviikko Levillä, maaliskuussa
. Jokin pyöräilyrogaining tai muu pyöräilykilpailu huhtikuussa
. Multisport cup, Spring Adventure toukokuussa ja
. Multisport cup, No Limit Adventure kesäkuussa.
Tämän kirjoituksen julkaisuajankohtana listattujen harjoitusten toteutuma näyttää kaksijakoiselta. Alla on kolme oikein hyvää treeniviikkoa (9-10 h / viikko) sekä yksi erittäin huono (0 h) sairastusviikko. Pyöräilytreenejä on takana jopa ennakoitua enemmän. Lisäksi Finlandiahiihto, jota ei peruta edes lumettoman maan edessä, uhkaa jäädä omalta kohdalta väliin (tai muuttua pk-treeniviikonlopuksi) mm. edelleen häiritsevän yskän ja aran nielun vuoksi.
Hyvän puolelle menee kuitenkin vaakakupissa vielä useita asioita. Enää treenimotivaatiota ei tarvitse kaivella kivien alta tai yhtään mistään: nyt on tavoite ja sitä kohti vie jokainen hyvin tehty treeni! Lisäksi tuntuu, että edellisen kirjoituksen aikoihin käyty perusteellinen pohdinta urheilun tarkoituksesta (lapsiperheessä) ja sen jälkeen uuden startin myötä tehty laatulupaus ovat tuoneet jonkinlaista ammattimaisuuden tunnetta tekemiseen. Luulen kyllä, että tämän ammattimaisuuden suurin ilmentymä on omassa päässä, päänsisäinen, my thing, mutta joka tapauksessa treeneistä on entistäkin helpompi nauttia, kun jäsentely on tehty isossa mittakaavassa valmiiksi. Aina kun pääsen treenaamaan, keskityn vain siihen, että treeni onnistuu mahdollisimman hyvin, enkä harmittele asioita, jotka jäävät lenkin vuoksi toisaalla tekemättä. Ja vielä viimeinen plussa menee leppoisuudelle, pitkälle piiitkälle matkalle kun harjoitellaan. Määrää ei korvaa mikään tehoharjoittelu, ja määrää tehdään rauhallisesti. Tähän luen esimerkiksi reippaat vaunulenkit varsin sopiviksi pyöräilyjä ja hölkkälenkkejä täydentämään.
Summaanpa vielä. Olemme perheessämme päättäneet kokeilla miltei kokonaisvaltaista urheilijakevättä, ja suunnitella muut tekemisemme suuressa määrin urheilun ehdoilla. Toistaiseksi tuntuu hyvältä ja oikealta päätökseltä. Tätä jatketaan neljä kuukautta! Seuraava tavoite on parantua ja palata myös tehotreenin makuun as soon as possible. Tuulta päin, morooo!
