X-Kaato 2014

Seikkailukesä pakettiin 27.9.2014


Koko kesän olin siirtänyt päätöstä siitä, vieläkö kisailisi kertaalleen ja painaisi pisteen seikkailurikkaan kesän päälle. Date oli ollut saved sekä minulla että Tytillä, ja koska mitään estettäkään ei ollut tullut... Päätettiin vetää multisport cup loppuun saakka.


X-Kaato on nykyjään Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty Multisport -kisa. Kilpailuun kuuluu perinteisesti startti ennen ensimmäisenkään kukon laulantaa, normaalisti siinä viiden aikaan aamulla. Osallistujat tietävät mitä saavat, ja tietty laatutakuu houkuttelee vastavuoroisesti kesän mittavimman osallistujajoukon. Naistiimejäkin oli mukana pitkästi toista kymmentä - kutkuttavaa!


Startti tapahtui tällä kertaa Leppävaaran urheilupuistosta normaalilla hälinällä. Meillä tuli normaalisti kiire, vaikka kartat ja varusteet oli aiempaan tapaan luullaksemme täysin viimeistelty edellisenä iltana. Viime hetkellä voi silti aina vaihtaa jotain, esimerkiksi rikkinäisen lampun uuteen ja toimivaan. :) Luppoaikaa jäi kokonaista puoli minuuttia!


Ikinä ei tunnu siltä kun tilanne on päällä, mutta ihan sujuvasti Tytti piirsi kartalle prologin rastit, ja ihan sujuvasti ne myös haettiin. Eka tai toka kerta minulle kun pääsin käyttämään pihtileimasimia: Y-sukupolvi voidaan määritellä myös emit-sukupolveksi! Ilmeisesti osa naisista selvitti alun meitä selvähkösti nopeammin, koska ensimmäiselle pyörärastille lähdimme puolivälin huonommalta puolelta yhdessä aika tutun kilpasiskoparin, Snowflakes3-tiimin kanssa.


Pyöräosuus alussa sisälsi viisi rastia, joista yksi oli hankalasti kalliossa olevassa... jonkinlaisessa huoneessa? Tälle rastille pummattiin reilusti, lohtuna se että niin tekivät aikalailla kaikki muutkin. Pikkuisen enemmän häröilyä sisältyi kuitenkin jo aiemmalle rastille, jolla suoritettiin ensimmäinen quest: Haettiin rasteja frisbeegolf-koreilta - mutta miltä väyliltä!? Piti nukkua yksi yökin kisan jälkeen ennen kuin käsitin, että frisbeegolf-radan kartalle piirretyt väylien numerot kertovat väylän alkupisteen (sanotaanko sitä tässäkin lajissa tiiauspaikaksi?), eivät niinkään kerro ko. väylän korin sijaintia. Niin tai näin, tällä questilla meille tuli leimausvirhe, jonka voi tulkita niin, että leimasimme rastit väärässä järjestyksessä tai että meiltä puuttuu yksi leima. Kaiken kaikkiaan sama kuvio toistui kisassa noin kolmesti: Laura lähti "leimaamaan" siihen suuntaan, missä oletti rastin olevan, eikä siinä mennessään kuunnellut karttaa pidelleen Tytin ohjeita kokonaan - tai ollenkaan. Ei ole minullakaan ansaittua auktoriteettia paasata ihmisille maltista.


Pyöräosuus päättyi Munkkiniemen rantaan, josta saatiin yllätykseksemme alle jopa kaksi kickbikea. Huippukiva laji! Tuntui aika kevyeltä, mutta sykedatasta, jota kerrankin keräsin kisassa, näkyi että aika korkeilla lukemilla mentiin. Rasti oli helppo hakea, ja saatiin palata heti nauttimaan kolmanteen kertaan Munkkiniemen rannan ja kävelysiltojen upeista maisemista.


Juoksua näytti jo illalla karttoja piirrettäessä olleen tulossa paljon, ja lisää tippui kun melontaosuus jouduttiin öisen myrskyn ja yhä epävakaan tuulen vuoksi perumaan, ja melontarasteista kaksi haettiin juosten matkalla Seurasaareen. Jälkikäteen mietittynä olisipa ollut hieno reitti, jos aamun kajastuksessa olisi päästy melomaan Helsingin edustaa! Juoksu asfalttipohjalla ei ihan yhtä helmeilevältä tuntunut, mutta saattoi olla että vaihdos satoi pähkinöitä meidän laariin. Melonnasta ei ole vielä tullut vahvuutta, vaikkakin parannusta on tapahtunut.


Juoksu ja varsinkin suunnistus palapelikartalla tuotti meille pikkuisen harmaata päähän, mutta loppua kohti alettiin jo uskaltaa päästellä vähän kovempaakin. Kenkävalikoimalle pitäisi ehkä tehdä tulevan talven aikana jotain, sillä jalat eivät meinanneet enää synkronoitua Salomonin Speedcrossien kanssa. Mutta täysiä mentiin, ja aika hyvin uskalsin puskea juoksuun vauhtia, vaikkakaan väliaikatarkastelussa ei kyllä näytä että olisimme varsinaisesti pärjänneet näillä pätkillä. Muistilistalle lisättäväksi tuli taas sama: Kun Tytti sanoo, että kartta ei täsmää maaston kanssa, se on yleensä totta, ja silloin ainoa oikea teko on pysähtyä katsomaan koko homma uudelleen.


No mutta. Meidän reissu jatkui juoksun jälkeen melko raskain reisin muutaman helpohkon rastin kautta kohti Malminkartanon jätemäkeä. Matkalla ehdin ihmetellä kun jalat on vielä kuivat, ja heti seuraavan rastin jälkeen todeta etteivätpä enää olekaan. Malminkartanon portaita osattiin jo odottaa kiivettäväksi, mutta vähän enemmän oli luvassa: saatiin ihan oikeat telamiinat selkään matkan ratoksi! Ihan en vieläkään ymmärrä, miten Tytti jaksoi harppoa portaat niin ketterästi, ja juosta alaskin yhtä sujuvasti. Koko ajan liikkeessä pysyin minäkin, ja mielestäni ihan kohtalaista vauhtia kipitin ylös ja alas, silti Tytti painoi aina monta kymmentä metriä edellä. Laskettaessa Tytti huusi polkujuoksijoiden terveiset: anna käsien heilua alhaalla ja mahdollisimman rennosti! Ja hyvä neuvo se kieltämättä oli.


Kolmen nousun jälkeen tehtiin vielä neljäs pyörällä, senkin Tytti vähän minua reippaammin. Ajettiin "ihan reippaasti" myös loppureitti Leppävaaraan, ja totesin matkalla, että taidetaan olla kaikkia joko reilusti jäljessä tai reilusti edellä. Väärin! Lyhyt kisa, joten ei pidä unohtaa että erotkaan eivät helposti kasva pitkiksi. Meidät juostiin kiinni loppusuunnistusosuudella, kun urheilupuiston lähistöltä piti hakea kolme viimeistä puskarastia jalan. Viimeiselle lipulle mennessämme huomattiin, että perkuti meillähän on naistiimi kannassa. Varmistelin pariinkin kertaan Tytiltä, että urheilupuiston portinpielessä oleva rasti pitää leimata, ja sitten oli taktiikka valmis: Tärkeintä on päästä sille viimeiselle rastille ensimmäisenä, silloin saa muutaman sekunnin kaulan loppukiriin. Oli kyllä tämän vuosisadan hitain leimaus, mutta aivan sama, leimasin kuin leimasinkin ensimmäisenä, ja päästiin pari metriä karkuun. Kirivaihdetta löytyi vielä, huh!, sen verran, että hampaat irvessä ja takaraivo selässä tultiin täpöä, ja leimattiin myös maalissa ennen sitä toista naistiimiä. Jes! Pikkuisen kylmäsi kun yksi sekajoukkue tuli rinnalle ja ohi, mutta huojennuttiin kun nähtiin ettei se vaikuttanut meidän sijoitukseen. Loppukirivoitto on aina iso ja hieno asia, aivan sama mistä sijoista taistellaan!


Tulosten ensimmäiset versiot ovat tulleet, niissä meitä ei vielä ole sakotettu fg-radan leimausjärjestyksestä. Suunnitelmiin kuuluu parhaillaan myös analyysityökalu, jolla väliaikadatasta saisi helposti mukavammin luettavan, ja jopa pohjan johtopäätöksille ja edelleen kehittymiselle. Katsotaan milloin analyysityökalusta kuullaan lisää, meidänkin joukkuetta koskevat johtopäätökset tämänkertaisesta kisasta jäävät "musta tuntuu" -analyysimuotoon, ja ovat luettavissa edellä.


Lopuksi vielä Tytille isot ja lämpimät kiitokset mahtavasta kisaseurasta läpi kesän ja jaksamisesta raahautua kaikkia kolmea kisaa varten Oulusta asti kisapaikalle. Nostan hiihtopipoa päästä, tuommoisen liikkamaikan minäkin toivoisin lapsilleni. :) Tästä on mahtava jatkaa talvea kohti nautiskellen. Toivottavasti kohta tulee lunta!