Kesälomalla ja sen jälkeen 2014

Uutta intoa etsien


Rokua Geopark Challengen jälkeiseksi palautteluksi olimme varanneet autoiluloman perheelle Münchenistä alkaen. Paineeton reissu osoittautui meille juuri passeliksi, pari-kolmetuntiset vaellukset, näköalakahvit ja loppumattomat upeat maisemat tekivät tehtävänsä. Palauduttiin, eikä loman päätteeksi kotona oleminen kiinnostanutkaan suunnitellusti: Uudelleen urheilemaan piti päästä.

Syötteen polkuja parhaimmasta päästä edessä.

Alppien jälkeen vähän toisenlaista maisemaa!

Ja ennen kaikkea maastoon pyöräilemään. Isovanhempien lapsenhoitoavun hyödyntäminen jatkui Syötteellä, Pohjois-Suomen maastopyöräparatiisissa. Olin päättänyt lähteä kehittymään, ja poistaa edes osan pitkään vaivanneesta pitkospuupelosta. Reissun ohjenuorana päätin pitää tiukasti ajatuksen: "mikä on pahinta mitä siinä voi tapahtua?", eli että melkein aina kannattaa ainakin yrittää. Onnistuin! Loppulomasta pitkospuilla ajaminen ei jännittänyt enää ollenkaan, ja pitkospuille menokin vain jos puut olivat märät tai polku teki juuri ennen puita mutkan. Yleensä yritin näissäkin tapauksissa, ja yleensä onnistuin. On se vaan mahtavaa.

Joskus on kuntopiiriä tehty suklaatavoite kirjaimellisesti silmien edessä.

Syyskauden pyörteeseen kun palattiin, tuntui tarpeelliselta löysätä urheilun suunnalta ja antaa aikaa vähän muullekin. Jokunen kirja, vähän hiekkalaatikon reunalla istuskelua, hyvää ruokaa ja seuraa, museovierailuja.  Muutama viikko teki tehtävänsä, uusi rytmi on taas löytynyt. Salitreeni on tuonut mukavasti puhtia, leuanvetoennätys pienellä jalkojen avustuksella on jo viisi, ja yösuunnistamaankin on kertaalleen ehditty. Aika motivoiva on ollut ennen kaikkea työympäristö ja -kaverit, joiden kanssa on jo kuutisen viikkoa tehty kaksi kertaa viikossa aamun keskivartalokuntopiiri. Makiaa! Onpa ehditty myös kannustaa velipoika maaliin ensimmäiseltä maratoniltaan.

Pyörälenkkiä myös kotimaastoissa.

Perheen arki on sen verran pyöristystä treenien, töiden, päiväkodin ja muskarin sekä perusaskareiden välillä, että paras yrittää pitää tavoitteet edelleen maltillisina. X-Kaadon nimilistalle uskallettiin Tytin kanssa vielä tälle kesälle ilmoittautua, katsomaan onko melonnasta enää mitään muistissa ja niin edelleen. Pyörällä on pari hyvää lenkkiä takana, ja muutama vauhdikas työmatka aurinkoisessa syksyn raikkaudessa - vauhdin hurmassa ihan välttämättä hymy leviää ja urheilun nautinto palaa kerta toisensa jälkeen! Elossa ollaan.