Jää, lumi!

Talvi tuli, mutta suli
kaikki kaunis ensilumi

teki tiet liukkaiksi,
rullahiihdon mahdottomaksi.

Saapui musta jää
polvia ärsyttämään:

jolla on nastapohjat
saa pitää juoksunsa ohjat,

nautiskella narskuvasta
jäisestä kadunpinnasta.

Ilman urheilua on pitkä Lokakuu

vähän kuin masentava illansuu.

Vaan urheilun myötä lokakuu
voi olla vaikka mikä muu:
vaikka vuodenaika, jolloin jotain muuttuu...

Lokakuu.

Valoa puuttuu,
kesälajien kausi vaihtuu,
auringon valo ja lämpö haihtuu,

mutta peruskunto karttuu!


Eli mitä tekee urheilija kun
taittuu
    mittari pakkaselle ja
maistuu
    ilma kuivalle ja
narskuu
    ensilumi lenkkarin alla?


Juoksee vain lisää niin
varttuu
    keuhkot kestävämmäksi, silloin
siirtyy
    mielestä syksy ja sade ja
saapuu
    tilalle talven odotus ja

Marraskuu.

Niin pitkällä ollaan jo!
Hiihtokausi alkaa pian, aika kaivaa esiin monot.

Liika liikunta sairastuttaa - addiktioon!

"Vielä vähän...

Vielä vähän... 

En varmana jätä tätä tähän..."

Lääkärimiehen kommentti tämän käynnistäköön.

Mehän kuulumme älykkäiden ihmisten yhteisöön,

ihmisten, jotka tietotyötä tekevät

ja ryhtiongelmissa rypevät?

Vai mieluummin yliaktiivisten tyyppien porukkaan,

jotka hyötyliikkuvat joka paikkaan,

ja tuntevat itsensä onnelliseksi?

Voi sitä varmaan sanoa sairaudeksi,

mutta positiiviseksi.

Varsinkin jos siitä saa mielihyvää, ja reimaa

lisääntyvää elinvoimaa:

raitis ilma, treeniseura, kiivaampi virta verisuonissa

saattaa vaikka näkyä lisääntyneissä elinvuosissa.

Onhan siinä aina vaaransa,

kuten että kuolee liikkuessansa.

Tai että myllätessään onnellisena,

ei huomaa mitään mutta tulee kotiin nilkkavaivaisena...

Että kynsi irtoaa juostessa,

tai että kaatuu ja huomaa ylös noustessa,

luiden olevan edelleen ihan kunnossa,

koska ne ovat kehittyneet rasituksessa.

Vai mitä - muita ajatuksia?

Muita listattavia liikaliikuntasairauksia?