Viimeinen lomaviikko eli hiihtoviikko eli hiihtolomaviikko 3/2014
Urheilukevään kalenteriin merkatuista kuukausittaisista isoista treeneistä ensimmäinen, hiihtoviikko Levillä, on nyt takana. Suunnitelman mukaan meni, jopa vähän tavoitetta paremminkin. Latukarkeloiden jälkeen on jo siirrytty Etelä-Suomeen sulalle maalle ja hypätty taas pyörän selkään. Mukava on siis palata vielä hetkeksi kertaamaan Lapin taikaa ja sitä, miten hiihtelyt lopulta menivätkään.
Hiihtolomaviikoista Levillä on menneinä vuosina nautittu useanlaisissa tunnelmissa. Milloin on ollut tavoitteena tyhjentää aivot työkuormituksesta, milloin hiihtää läpi koko latukartta, milloin suksia Ylläkselle ja/tai sieltä Leville; toistaiseksi kerran mökkiseuralaiset ovat osallistuneet Lapponia-hiihtoon. Tänä vuonna asetelma oli taas omalla tavallaan jännittävä, sillä loman ajankohta oli allekirjoittaneen viimeinen hoitovapaan viikko, ja nuoremman polven viimeinen viikko ennen päiväkodin aloittamista. Loistava sauma lepuuttaa mieltä kauniissa maisemissa, siis!
Kun nyt kevään mittaan on tullut mietittyä treenaamista aiempaa paremmin, suunniteltua ja toteutettua suunnitelmia, oli yhdenlainen suunnitelma laadittuna myös tälle hiihtoreissulle. Ja hyvin meni, kuten sanottua: yhteensä 22 tuntia ja 219 kilometriä kertyi ladun pinnalla liitelyä. Tarkoitus oli ottaa tosi tosi rauhallisesti ainakin alkuviikko, tai ainakin joka toinen päivä. Suunitelma toimi superhyvin siksikin, että vakituinen kämppäkaverini kotoa oli ilmoittautunut Saami Ski Raceen loman lopettajaisiksi, ja piti sitä silmällä pitäen lappamishalunsa kohtuullisina hiihtelemällä lähes koko viikon lähes pelkästään vaimonsa perässä.
Vaimon
hiihtovauhti vaihteli: ensimmäisellä lenkillä intoa piisasi, kun edellisestä hiihtolenkistä oli aikaa reilu kuukausi. (!) Yhdelle päivälle oli sovittuna päiväkotielämää ajatellen oikein pitkä lenkki, jotta sekä lapsi että äiti saisivat edes yhden pehmeän laskun päivän harjoitellakseen erossaoloa. Tuolla lenkillä maltettiin viipyä kuutisen tuntia, josta hiihtoaikaa vajaat viisi tuntia. Loppuaika reissusta, reilu tunti, pyhitettiin hiihtotekniikan videoinnille, mehun juonnille ja Hanhipirtin hirvikeittolounaalle. Erityisesti viimeistä näistä suosittelen täydestä sydämestäni!
Pitkä lenkki, samoin kuin perheen pienimmän hoidosta suuren vastuun kantaneiden isovanhempien perässä hiihtäminen olivat oikein matalan sykkeen peruskuntolenkkejä parhaimmillaan. Aiemmista vuosista poiketen eväiden syöntiä ja koostumusta mietittiin herkkukurin tiimoilta vähän tarkemmalla syynillä. Herkkueväitä ja parit latukahvilan lätyt sallittiin kyllä, mutta kohtuutonta suklaan ja energiapatukan syömistä päätettiin välttää. Hyvin meni siinäkin suhteessa. (Kylläpä nyt tosiaan tulee paljon onnistumispisteitä.)
Vastapainona leppoisille lenkeille (uskaltaisin sanoa) kunnon tehoja saatiin, kun minäkin vedin vuorollani lastani Chariot-multisportkärryssä, joka oli hiihtopaketin myötä transformoitunut täydelliseksi ahkioksi. Leviläisen ystävän kanssa päätettiin ihan ottaa yhden päivän asiaksi vertailla ystävän lapselle vuokratun Fjällpulkenin ja meidän Chariotin vetotuntumaa, ja samalla tuli sitten hiihdettyäkin aika rivakasti. Tiedä muiden puolesta sanoa, mutta minulle tuo lenkki oli kyllä viikon tehokkain, ja hyvä niin. Kelikin oli silloin parhaimmillaan, kevätaurinkoa pilvettömältä taivaalta! Lopputulos vetotuntumatestissä oli molempien testaajien mielestä selvä: ensimmäisten raskaiden potkujen jälkeen Chariot tuntui selvästi miellyttävämmältä vetää, ja tuli perässä Fjällpulkenia tasaisemmin. Myöhempi uutisointi tiesi kertoa, että testikaveri oli sittemmin päättänyt hankkia oman Chariot-kärryn. Hyvä valinta, sanon.
Vielä loppuviikkoon mahtui yksi vauhtileikittely- ja nautiskelulenkki, kun hiihtokeli sen kuin liukastui loppulomaa kohti. Perjantaina hiihtelin appiukon kanssa ilman pulkanvetoa tai muitakaan vauhtirajoitteita 40km lenkin, ajallisesti hiihtoaikana 3h ja vartti päälle. Tuon lenkin kruunasi vielä illalla vesijuoksentelut kylpylässä, sekä tietysti piipahdus kylmä- ja kuumavesialtaassa, liukumäessä ja ulkoaltaissa. :) Prima, alles prima.
Näin jälkeenpäin muistellessa alkaa näyttää siltä, että lomaviikko oli vähintäänkin onnistunut, ja tekemistä on piisannut. Etukäteen aina jännittää niin koti- kuin lomaviikoillakin, saako suunniteltuja treenimääriä kasaan alkuunkaan... Pienen kiven verran keveni kesään ja kesän koitoksiin valmistautuminen, kun maaliskuun päätreeniviikkoon sopi näin loistava ajallinen määrä liikuntaa, ja lisäksi kulku alkoi jo antaa viitteitä siitä, että maltillinen ja johdonmukainen kestävyyspohjan harjoitusten toteuttaminen alkaisi purra. Ajoittain kun ladulla mentiin kovaa, se tuntui hyvältä ja vauhtia jaksoi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Yhteenveto viikon hiihdoista:
Päivä 1) 2h30min, 30km, vapaa
Päivä 2) 2h45min, 25km, vapaa
Päivä 3) 4h45min, 47km, pertsa
Päivä 4) 2h40min, 27km, vapaa
Päivä 5) 2h45min, 21,5km, pertsa
Päivä 6) 3h15min, 40km, vapaa; vesijuoksua 30min
Päivä 7) 3h15min, 28km, pertsa.
Sitten katseet jo kohti seuraavan kuukauden supertreeniä, tai supertreenijaksoa. Ajatuksissa oli pyrkiä löytämään huhtikuulle sopiva pyörärogaining tai muu pyöräkisa, mutta joko hakutaidot ovat kehnot tai sitten ajankohta on liian aikainen - kisaa ei ole löytynyt. Lapsenhoidon järjestyessä sopivasti on pääsiäiselle ladattu seuraavat suuruudenhullut tavoitteet.
