sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Yösuunnistusta syksyllä 2013

En pelkää pimeää metsää, en...

Jos on välillä kuvitellut osanneensa jo suunnistuksesta jotain, tuon kaiken tuntuu unohtavan uudelleen, kun valot sammutetaan. Että metsä voikin tuntua pimeältä, kun sinne autojen valaisemalta parkkipaikalta sukeltaa! Paitsi että pitäisi osata laatia reittisuunnitelma kartalla, olisi kiva vielä nähdä, kummalla puolella maasto nousee, ja missä kuvio vaihtuu. "Een kyllä huomannut mitään polkua..." "Missä sen kuopan siis olis pitänyt olla...?"

Varmoja reitinvalintoja. Niitä korostetaan ihan toki syystä pimeällä suunnistettaessa. Jos hukkaa sijaintinsa tai, vielä pahempaa, suunnitelmansa, voi aivan yhtä hyvin palata omia jälkiä takaisin ja aloittaa alusta. Paitsi jos ei hoksaa, mistä päin oikeastaan tuli...
Varmat reitinvalinnat eivät silti tarkoita välttämättä samaa kuin polulla juokseminen tai helppo pohja. Jostain syystä tämän asian oivaltamiseen näyttää yösuunnistuksessa kuitenkin menevän aina 1-5 rastiväliä! Vasta loppumatkasta älyää, että pimeässäkin voi suunnistaa ihan samoista selvistä maastomerkeistä ja -muodoista kuin päivälläkin, hitusen tarkemmin valikoiden vain.

Tänä syksynä koklasin yörastit pariin otteeseen. Eka kerran päätteeksi loppuviitoituksella lupasin, että seuraavalla kerralla uskallan ja valitsen pitemmän matkan, ns. normimatkan (B-rata). Ja seuraavan kerran rasteille lähtiessä sitten... Väsytti ja jännitti taas, ja C-radan kartta kädessä sukelsin lähtöviitoitukselle. Jos tästä kirjoittaisi itselleen muistilappusen vuoden päähän, siinä voisi lukea, että oli ratavalinta sitten mikä hyvänsä, metsä on vain metsä yölläkin, eikä siellä loppujen lopuksi ole edes yksin. 

No niin, geneerisen tekstin geneeriseen yhteenvetoon. Alku meni molemmilla yörastikerroilla surkeasti, ja puolivälistä hommaan alkoi tulla juonta. Tossut oli suht. kevyet ilta-aikaan, ja hiki tuli vaikka alussa paleli. Lamppu toimi oikein kivasti, eikä loppumatkasta edes metsän uumenista kuuluneet huhuilut tai rasahdukset pelottaneet. Ensi vuoden tavoite voisi olla, että vastaus olisi "ihan sama", kun kysymys on "otatko mieluummin pitkän vai pimeän osuuden". Toistaiseksi vastaus on "ehdottomasti mieluummin pitkä".

Tuleva(n) yön kuningatar.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä?