Tekniikkalajeja!

Uinnin ja hiihdon harjoituksia 11/2013

Unelmien hiihtolenkki - ja nousu!
Kuva Ylläksen Kukas-tunturin päältä.

Perheenlisäyksen ja Suomen mainioiden vanhempainvapaamahdollisuuksien myötä pääsimme aloittamaan hiihtokauden tänä vuonna hyvissä ajoin. Oli hymyä ja ainakin mielikuvissa pitkää liukua, kun Levillä Suomen Lapissa asuva (hiihdon) ystävä paljasti, että minun hiihtokauteni avaava lenkki oli hänellekin syksyn ensimmäinen. Hyvin, oikein hyvin ollaan siis aikataulussa!

Hiihtokautta aloitellessa tuntuu aina, nytkin, ettei kapeilla suksilla kerrassaan voi pysyä pystyssä. Varsinkaan yhdellä jalalla, varsinkaan alamäessä, epätasaisella, mutkassa, ladun ulkopuolella, ... Eikähän toki aina pysykään. Omia perussyntejäni on, lajissa kuin lajissa, varovainen taitojen hilaaminen. Aivan varmasti olisi parempi edes toisinaan heittäytyä osaamisalueen ulkopuolelle, yhdelle sukselle, lisätä vauhtia, kantata lujemmin, viedä paino ulkosyrjälle. Pysyä omaksi yllätyksekseen pystyssä, tai kaatua. Ainakin tietäisi, miten käy.

Auringon, kahvin ja letun vauhdittamana
 lenkit on pelkkää nautintoa!

Ei tule mieleen selitystä, miksi en testaa rajojani useammin - kai kyse on uskaltamisesta. Onhan se aika kammottavaa kaatua pehmeään lumeen! Samaa vikaa esiintyy arvatenkin myös pyöräilyssä, varsinkin siinä. Ei vähiten naurettava lisäyksityiskohta rajojenylittämispelossa on se, että eniten pelkään ajaa pitkospuilla, joilta kaatuisi yleensä vain pehmeään suohon. Ja itse pidän itseäni loogisena henkilönä.

No joo. Tekniikkaa haltuun siis pikku hiljaa. Olen viimeiset kolme vuotta valinnut talveksi aina yhden teeman, jotta hiihtotekniikka paranisi edes hitusen kauden mittaan. Keskustelimme tästä kotivalmentajani kanssa yhteisellä hiihtolenkillä pitkään ja kiihkeästikin, enkä silti luovu kannastani: tekniikka paranee parhaiten, kun ylikorostetaan yhtä osa-aluetta vuorollaan. Valkan mielestä hiihtoa on vaikea palastella osa-alueisiin, mistä siitäkään en ole aivan samaa mieltä. Pitkähkön tinkaamisen jälkeen pääsin lopulta niskan päälle siinä määrin, että nimesimme alkavalle talvelle yhteensä kolme hiihtoteemaa: ylävartalon voima (kestoteema kolmatta vuotta putkeen), hiihtoasennon painopisteen hivuttaminen eteenpäin ja tasatyöntö. Jippii! Katsotaan talven mittaan, pystyykö nainenkaan keskittymään ihan noin moneen teemaan yhdellä kaudella... Ehkä pystyy!

Pitkään lomaamme mahtui paljon muutakin kuin hiihtoa. Oulussa kaunis ensilumi muutti parissa päivässä muotoaan varsinaiseksi pääkallokeliksi, mistä intoutuneena ehdotin seikkailijakaverilleni Tytille uintitreffejä. En tiennyt mitä halusin, vaikka taka-aivoissa piilottelikin aikomus kysäistä jotain uintivinkkejä. Kävi niin, että aamu-uinnistamme tuli vaparitekniikan pikakatsaus, ja sehän oli hyvä kuin mikä! Innostuin aivan totaalisesti, kun ensimmäistä kertaa sain vinkkejä ja pääsin edes tunniksi sukeltamaan vapaauinnin saloihin. Se kummallisuus, että jalat ei meinaa pysyä kauhoessa pinnalla, sai sen verran järkeviä selityksiä ja syitä taakseen, ettei koko homma enää tuntunut kummalliselta ollenkaan. Eihän ne jalat pinnalla pysy, jos koko uimari on viistossa, eikä vaakatasossa pinnan suuntaisesti. :) Uutta uintikertaa en ole vielä ehtinyt suorittaa, mutta pian se tulee, ja sitten on parempi muistella näitä mainioita ohjeita. Kiitos Tytti!

Liukuharjoituksia:

.Sivupotkut
 ..Kyljellään, alempi käsi edessä
 ..Nojaa päällä käteen
.Kylkikeinuttelu
 ..Vatsallaan, kädet sivuilla, pullari jalkojen välissä
 ..Keinuttele yläkroppaa puolelta toiselle
.Peppu pinnalle
 ..Vatsallaan, peppu korostetusti pinnalla
 ..Älä päästä selkää notkolle
 ..Yritä saada myös yläkroppa pidettyä pinnalla!


Keskity näihin:

.Rauhallisia vetoja
.Yläkroppa 'matalana'
 ..Hengittäessä yritä olla nostamatta yläkroppaa
 ..Käännä selkeästi kyljelle!
 ..Vatsa tiukkana, että paketti ei mutkittelisi.
.Kädet kauhovat "kymmentä vaille kahta", leveämmällä kuin tuntuisi sopivalta.

Knoppi:
.Älä hengitä ensimmäisellä vedolla, hyvä liukuasento säilyy pitempään!