Metelistä meidän tiimi, meidän tiimistä tekniikka 25.5.2014
"Mää harrastan seikkailu-urheilua sen takia, ettei mun tarvi valita, missä lajissa haluan pärjätä!"
Eikä tarvi valita silloinkaan, jos pärjää kaikissa lajeissa, Kaisu!
Spring Adventuressa kulki "kaikki ne lajit hyvin, joita oli treenattu". Melonta ei kulkenut, melontaa ei ollut treenattu. Ja jotain lupauksiakin kisan jälkeen tein. Nyt niistä aiheista lisää.
Oli sovittu Kaisun kanssa, että päivitetään kuulumisia vähän pitemmän treenin lomassa. Kaisun ja Tytin kanssa on tarkoitus startata Rokuan Geopark Challengeen reilun kuukauden päästä (itteäkin nyt kyllä säikäyttää että vain kuukauden päästä). Yhteisten lukio- ja opiskeluvuosien jälkeen on Kaisun kanssa tavattu suunnilleen kerran vuodessa ja yleensä vauhdista, esimerkiksi Jukolan vaihtopuomilla toinen tuomassa ja toinen vastaanottamassa karttaa, tai Muhoksen pesäpallostadionilla Geopark Challengen prologissa, kun toinen pyyhältää vaihtoon ja toinen ottaa valokuvia. Nyt sitten kerralla asiat järjestykseen, treenit ja elämäntilannetiedot.
Olin niin köhäinen aamulla, että yritin perua koko treenin. Jälkikäteen sanon että onneksi Kaisu ei vastannut puhelimeen kuin vasta kun oli jo yli puolimatkan Lahdesta Vantaalle kanootin (ja pyörän ja rullaluistimien) kanssa. Uskalsin lähteä melomaan käheästä kurkusta huolimatta, ja melonnan jälkeen tuntui olo jo niin normaalilta, että rulliksillekin tohti. Kevyenä loppuverkkana sitten vielä kävin näyttämässä Kaisulle lähipolut pyörän päältä.
Lähipiirini seikkailevien naisten porukassa melontaspesialistit ovat harvassa. Oli jotenkin uskomattoman helppoa lähteä treenaamaan melontaa, kun kaveri tuo oman kanootin mukana, ja vesille päästään parin kilsan päästä kotoa. Ja mikä kalusto! Motivoiva, voisi ehkä yksinkertaisimmin kuvata. Kanootti taisi olla mallia (?) Tripper, tai niin sitä kutsuttiin, ja näppärä se oli! Ja melat höyhenenkevyet! Pakko laittaa näitä huutomerkkejä, kun en meinannut uskoa että kanootti liikahti oikeasti ihan jo ensimmäisestä vedosta lähtien! Koskaan kuullutkaan tämmöisistä kanooteista. :)
Naiset on urheilussa mahtavia ja kärsivällisiä opettajia. Aluksi tuli pari nopeaa neuvoa, ja sitten sai ihan kysyä, että sanopas nyt jotain mihin tässä tekniikassa kannattaisi keskittyä. Yhdessä vastavirtaavassa kohdassa sentään perämies-Kaisu tuumasi, että "tuotaa... Tarttis varmaan... meloa vähän, että päästään ylös." Tuli kyllä monta hyvää vinkkiä, ja etteivät unohtuisi ihan heti, tässä pitkäaikaiseen muistiin ne jotka vielä muistan:
.Kädet suunnilleen samassa asennossa koko ajan, koukistelujen välttämistä
.Veto lähtee kaukaa edestä, päättyy omalle kohdalle, vedon aikana lapa suorassa
.Paluuveto (voikohan sanoa backswing) mahdollisimman matalalla lähellä vedenpintaa
.Jalalla poljetaan vetoa vastaan, jotta saadaan kropasta voimaa (ja vältetään lonkankoukistajien työttömyys ja siitä johtuva kangistuminen)
.Selästä pyritään aktivoimaan lapojen välinen alue, ryhti pysyy ja melontaliike on oikeampi.
Reilun viikon päästä on taas vuorossa kajakkimelontaa, saa nähdä oliko tästä treenistä tukevaa apua siihenkin. Kanootteilua varten oli hyvä päästä kokemaan vesilläoloa ihan rauhallisen treenin merkeissä, ja keskittyä tekniikan hiomiseen.
Toisena agendalla oli käydä melonnan perään rullaluistimilla tuntumaa hakemassa. Minulla oli yksi harjoitus uusilla rullaluistimilla takana, ja muistikuvat olivat kahtalaiset. Ensimmäisessä treenissä alku oli hankalaa: niin oli nytkin, joskaan ei aivan samassa mittakaavassa. Ensimmäisessä treenissä luistelin lopun harjoitusta aika reippaasti, ja homma alkoi sujua. Tällä toisella kerralla yritin jarrutella vauhtia sykkeen pitämiseksi turvallisissa pk-rajoissa, ja jotenkin olo tuntui kömpelöltä ja huteralta. Kolmatta treeniä kaipaa; viikon päästä No Limit Adventure tarjoaa kuulemma sitten jo mahdollisuuden kokeilla luistelua kisavauhdillakin. "Pitempää liukua", sanoi treenimaisteri Kaisu, joka hallitsi tämänkin lajin normaalin hyvin.
Kun oli treenin makuun päästy, päätettiin käydä vielä pieni polkulenkki myös fillareiden selässä, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kannatti. Ajattelin, että näytän lähipolut, ja testaan muutamia kitkeriä paikkoja: uskaltaako niistä alkaa yrittää läpiajamista. Ja uskaltaa, on vastaus. Kaisu hurautti läpi kaikista paikoista joista pyysin! Pari kertaa katsoin perään, että hieno homma sinulle, muutaman kohdan päätin yrittää itsekin heti perässä. Muutaman kohdan olen nyt pari päivää myöhemmin päättänyt (yrittää) ajaa seuraavalla kerralla, periaatteella että sittenpä ainakin tietää, pääseekö niistä läpi vai ei.
Kotiläksyistä sitten vielä. Pieni mörkö nimeltä pyöräkuume pesiytyi minuun meidän lenkkipäivän tuloksena. Hyppäsi pitkospuun reunalta iholle ja alkoi levittää omaa myrkkyään treenin jälkeen! Näin kolme päivää myöhemmin olen jo miettinyt ostajaehdokkaita vanhalle pyörälleni, ja selannut oman ja naapurin miehen vinkkien perusteella pyörävalikoimaa netistä. Näihin seikkailuhommiin ideaalisimmalta tuntuisi 29" jäykkäperä, jossa voisi olla yksi etuhammasratas nykyistä vähemmän. Sitten vielä pari hienosäätövaatimusta... Ja oikean mallin etsiminen. Ihan jännittää, löydänkö uuden pyörän! Cube Team LTD on kyllä ollut motivoiva kaveri, kehitystä ajotekniikassa on tullut melkein joka lenkillä. En osaa kiteyttää asiaa loppukommentiksi... Ehkä osuvin olisi treenissäkin puhuttu kisasuunnitelma: "Teen oman parhaani, ja katsotaan miten käy!"
Kiitos Kaisulle loistavasta harjoituspäivästä. Ruoka maistui lenkin päälle, ja väsyttikin. Niin kuin pitääkin. Alkuperäiseen kevään treenisuunnitelmaan tuli yksi hyvä viikonloppu lisää - tästä loppuaika kisavalmistautumisessa meneekin pitkälti pienempien kisailujen merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?